Helsingin Sörnäisten Kruununmakasiini

Helsingin Hämeentiellä moni kulkija huomaa Sörnäistä lähestyessä vanhan punatiilisen rakennuksen, joka vaikuttaa jääneen puristuksiin tielinjojen väliin. Teiden rakennustekniset muutokset ovat piilottaneet vanhan Kruununmakasiinin osittain maan alle ja lautatarhankadun puolelta katu nousee nykyään melkein talon räystään korkeudelle. Pitkälle yli kymmenen vuotta tyhjillään olleen Kruununmakasiinin kohtalo on edelleen avoinna.

Lue lisää

Seuraa meitä:
Facebook | Instagram | Youtube

Kruununmakasiini

Kruununmakasiinit ovat olleet viljavarastoja, joita rakennettiin Venäjän vallan aikana. Niihin kerättiin maanviljelijöiden välittömänä verona maksetut kruununujyvät (leipäviljat: ohra, ruis ja kaura). Kruununujyvät olivat tietty osuus kruununuverosta joita perittiin esimerkiksi kiinteistöstä, elinkeinosta tai muusta tulosta. Veronkannon viimeisimpinä vuosina jokaista veroruplaa kohti kannettiin 25 litraa jyviä (puoletruista ja puolet ohraa), 10 litraa kauroja sekä rahakorvaus, jonka suuruus vaihteli eri puolella maata (1,17–1,45 markkaa).

Kruununjyvät tuotiin makasiinille junalla, mutta tänään junaliikenteestä muistuttavat ainoastaan Junatie-kadunnimi sekä pienet lastauslaiturin tyngät makasiinin kyljessä.

MOA 2013 – Masters of Aalto University 2013

Sörnäisten Kruununmakasiinien ikkunassa näkyvät haalistuneet aukioloajat sekä teksti: ”MOA”. Kyseessä on ollut Aalto-yliopisto on vuonna 2013 järjestämä näyttely, jossa esiteltiin vastavalmistuneiden maistereiden töitä.

Katso video makasiinista

Hjalmar Åberg

Sörnäisten Kruununmakasiinin suunnitteli nuori tammisaarelainen arkkitehti Hjalmar Åberg 1890-luvun alussa. Rakennus valmistui vuonna 1892 ja se korvasi vanhan huonokuntoisen makasiinirakennuksen. Kruununmakasiini suunniteltiin näyttäväksi tiilimakasiiniksi, jonka näyttävyyttä korostettiin pilasteroinnilla ja julkisivun päätykolmiolla.

Sörnäisten makasiini rakennettiin vanhaan Sörnäsbäcken-nimiseen joenuomaan kauas keskustasta ja lähinaapuireista, sillä viljavarastot olivat paloherkkiä. Vanha joenuoma oli aikoinaan kuulunut puuvallilassa sijainneelle Sörnäisten järvelle, jonka aallot kastelivat Nykyisen Puu-Vallilan Keuruunpuiston kallioita. Järvi kuivatettiin 1820-luvulla laiduinmaaksi. Kasvava teollisuus otti laidunmaat haltuunsa 1900-luvun alussa ja paikalle rakennettiin mm. VR:n Pasilan konepaja. VR:n konepajassa sai myös tekniikan oppinsa Herra Wikberg, joka myöhemmin perusti suuren autokorjaamon Espoon Viherlaaksoon valtatien varrelle.

Kruununmakasiinien kulta-aika ja niiden nopea kuolema

1900-luvun alku oli Kruununmakasiinien kulta-aikaa. Suomessa sijaitsi tuolloin yhteensä 20 kruununmakasiinia. Kruununjyvien kerääminen loppui maaveron lakkauttamiseen vuonna 1925 jolloin viljavarastot menettivät käyttötarkoituksensa ja ne muuttuivat tarpeettomiksi.

Sörnäisten kruununmakasiini toimi makasiinitoiminnan jälkeen Sörnäisten vankilan myymälänä, varastona sekä työtilana vuoteen 1960 asti. Tiloissa myytiin vankien tekemiä huonekaluja sekä viereisen margariinitehtaan tuotteita. Vankien ylläpidon kustantamiseksi harjoitettu huonekalujen rakentaminen loppui sodan jälkeen huonekaluteollisuuden kilpailua vääristävien valitusten vaikutuksesta. Pelko oli ehkä ylimitoitettu, mutta esimerkiksi vielä 50-luvulla 90% vankilan kuluista katettiin tuotantotyön tuotteiden myynneillä.

Virheellisesti kuvitellaan, että Sörnäisten Kruununmakasiineissa valmistettiin rekisterikilpilä. Tavallaan se on totta, mutta valmistui tapahtui Sörnäisten vankilan muurien sisällä, jossa valmistettiin kaikki Suomen rekisterikilvet. Entisaikaan vankeja työllistettiin moniin tavallisiin teollisuustöihin, mutta vankien lisääntyvien moniongelmaisuuksien vuoksi nuo työt ovat sittemmin lopetettu. Teollisuustyöt olivat haluttuja, sillä työ täytti arjen ja työstä sai jopa hieman palkkaakin. Vielä 70-luvulla seinää koristi teksti ”VANKILATEOLLISUUS”.

Vuodesta 1960 Kruununmakasiini toimi Valtion Hankintakeskuksen varastona. Tuolloin paikassa varastoitiin mm. äitiyspakkauksia, kouluvihkoja ja muita tarvikkeita. Tila toimi tuohon aikaan myös useiden satojen kilojen paperirullien varastona. Rullat pyöriteltiin alakerran ovien kautta sisälle, josta ne aikanaan vietiin Sörnäisten sataman kautta maailmalle.

Vuonna 1981 valtio lahjoitti makasiinit Helsingin kaupungille ja se toimi Helsingin kaupunginmuseon konservointi- ja varastotilana aina vuoteen 2006.

Muutokset

Sörnäisten vankilan aikana Kruununmakasiini koki suurimmat muutokset. Tuolloin viljasiilot purettiin sekä rakennettiin siilojen tilalle kolmas kerros. Tällöin myös rakennettiin rakennuksen keskiosaan portaat. Vuosien 1955-56 aikana tilaan asennettiin Kone Oy:n valmistama hissi.

Kruunumakasiinin tulevaisuus

Talo on ollut tyhjillään vuodesta 2006 eikä kaupunki ole keksinyt sille käyttöä. Rakennuksessa on sisätilaongelmia eikä kaupungilla itsellään ole kiinnostusta tehdä siihen mittavaa remonttia. Se toivoo löytävänsä 2 000 neliölle vuokralaista, joka remontoisi sen kunnioittaen vanhaa rakennusperintöä. Vuokraajaa voi olla vaikea löytää, sillä rakennus sisältää periaatteessa vain yhden sisäänkäynnin, joka ei ole liikuntaesteisille soveltuva. Sen lisäksi sisäänkäynti sijaitsee vilkkaan Hämeentien kyljessä. Makasiinien sijainti on mainio, mutta remontoinnin kalleus ja tilan hyödyntämisen rajoitukset tuovat haasteita toimivalle tilojen käytölle.

Museoviraston vaatimukset eivät helpota tulevan tilan hyödyntämistä suuressa mittakaavassa. Sijainti on hyvä, mutta muutostyöt olisivat niin mittavat, että sijoittavat juoksisivat kauhusta kiljuen. Rahareikiä on monia, joista massiivisimmat kohdat keskittyvät rakennusteknisiin kohtiin: tilaan tulisi rakentaa ns. kelluva tila sisään. Toinen ongelma on sisäänkäyntien vähyys. Yksikään sisäänkäynti ei ole esteetön, pääsisäänkäynti on vilkkaan Hämeenkadun puolelta ja toinen sisäänkäynti suoraan kevyen liikenteen väylälle. Siinä saavat ituhipit pyöritellä sormiaan tyhjissä taskuissaan. Sisäänkäyntien vähäisyyden vuoksi sisälle ei saisi ottaa kerrallaan kovinkaan montaa asiakasta. Sijoittajat eivät tästä yksityiskohdasta hurraa hunajaa.

Tilojen hyödyntämistä on vuosien aikana lähtenyt ajamaan muutamakin taho, mutta niiden innostus on lopahtanut hyvin nopeasti rakennusteknisiin puutteisiin, joita ei ole helppoa ratkaista tavalla, joka olisi yritystoiminnalle kannattavaa.