Auta tekemään juttuja
Osta Urbanex Ninja -tarra. Pienikin osto on pitkälle eteenpäin.
Puu-Pasilan viimeinen merimies
Helsingin Pasila on 40 vuoden sisällä saanut kaksi suurta myllerrystä, jonka seurauksena alue on saanut uutta uljasta rakennuskantaa. 1970-luvun lopulla tapahtunut suurin myllerrys kaatoi lähes kaikki vanhan Puu-Pasilan rakennukset. Nyt alkanut myllerrys hävitti alleen yhden kaupunkilaisille tärkeän puurakennuksen: Veturitie 12:ssa sijaitsevan merikapteenin punaisen puutalon.
Aarre Ilvesviita – Puu-Pasilan viimeinen merimies
Pasilan tylsässä ja kolkossa betoniympäristössä rakennukselta ei vaadita paljoakaan erottuakseen muista viereisistä rakennuksista. Veturitien erikoisen punaisen talon asukas Aarre August Ilvesviita oli byrokratiaa vastaan taisteleva hiljainen kapinallinen, joka kuolemaansa asti toimi paikallisena Don Quijotina aivan Helsingin pääpoliisiaseman vieressä.
Ilvesviidalla oli Pohjoisrannan laiturissa parhaimmillaan 13 alusta.
Ilvesviiden legenda on kasvanut vuosien aikana. Puheissa mainitaani Ilvesviidan olevan merikapteeni, mutta todellisuudessa hän oli ammatiltaan merimies. Ystävät tunsivät hänet nimellä Pikipöksy. Toisen maailmansodan päätyttyä miehet katsoivat laivaliikenteen tarjoavan turvallisen ammatin. Aarre oli yksi vuoden 1947 lähtijöistä ja sai työpaikan valtamerihöyrylaivan lämmittäjänä. Työ vei miestä ympäri maailmaa pohjoismaista Kanariansaarille ja meriltä palattuaan Ilvesviita majaili Halkolaiturissa omistamassaan veneessä kunnes majoittui Veturitielle, jossa asui neljäkymmentä vuotta. Talon edelliset asukkaat olivat romaneitä, jotka pitivät hevosia aitauksessa tontin takaosassa. Eläkepäivät kuluivat höyrylaivojen parissa ja parhaimmillaan hänellä oli Kruunuhaan satamassa kolmetoista laivaa. Osa höyrylaivoista oli vuosien aikana muutettu diesel-koneiksi.
Ilvesvirran pesoonallisuutta kuvastaa tarinat vankilatuomioista. Tarina kertoo hänen olleen aluksensa MS Sggen kannella, kun joku heitti rannalta kiven, joka osui Ilvesviitaa päähän. Tästä tulistuneena Aarre haki mutkan ja ampui kivittäneen miehen rantakalliolle.
Katso tästä kaikki taloon liittyvät videot (videot 1-6)
ITE-taiteen tupa
Ilvesviidan värikäs talo on ollut monen työmatkaa tekevän ilo sekä kauhistus. Se on tunnettu erityisen persoonallisesta koristelustaan. Punaisen tuvan pihamaata reunustava aita on kirjailtu psykedeelisillä maalauksilla ja ikkunalautoja koristavat vuosikymmenien keräilyn tuotokset: leikkikaluja, pölykapseleita, autonosia, joulukoristeita jne.. Tontti kertoo samaa tarinaa: asuntovaunuja, veneenrunkoja, hydrokopteri ja romuautoja. Joku voisi sanoa, että paikka muistuttaa kirpputoria tai yksityistä kaatopaikkaa, vaikka koristelu on lähinnä ITE-taiteen hengessä toteutettua kokonaisuutta.
Talon koristelun Ilvesviita aloitti avioeronsa jälkeen. Lapset jäivät äidilleen Leena Valkealalle ja he vierailivat ajoittain Pasilassa. Leena oli töissä Suomi Filmillä, jolla oli studio Huopalahden aseman vieressä. Ennen rakennuksen purkua rakennus oli saanut lisänimen ”Puluhelvetti”.
Ajatus koristeluista lähti vuonna 1987 Ilvesviidan 3-vuotiaan tyttären ja hänen ystävänsä ikkunalaudalle asetetuista nukeista. Nuket saivat jäädä paikoilleen ja niiden seuraan liittyi lisää nukkeja, muovihahmoja, patsaita, pehmoleluja sekä muuta rekvisiittaa. Ilvesviita koristeli taloaan lapsiaan varten ja joku voisi sanoa koristeluinnon olleen hallitsematonta. Vuosikymmenien aikana nuket ovat saaneet ylleensä patinan, joka tekee paikasta entistä kiehtovamman.
Jäänne Puu-Pasilasta
Virastotalojen ja ratapihan välimaastoon jäänyt puutalo on viimeisiä jäänteitä työläisten asuttamasta Puu-Pasilasta. Tarinan mukaan talon rakensivat amerikansuomalaiset vuonna 1934. Puu-Pasilalla oli vahva leima työläisten asuinalueena, jonka talot olivat rakennettu niistä rakennusmateriaaleista joita oli saatavilla. Tämä pätee myös Ilvesviidan Veturitie 12 sijaitsejaan taloon, jossa on hyödynnetty monin tavoin erilaisia materiaaleja, joista kaikki eivät ehkä ole enää nykyaikaisten rakennusvaatimusten mukaisia. Mutta täälläkin asuttiin ja elettiin. Ilvesviita asui täällä perheensä kanssa 1970-luvulta lähtien. Pitkän vuokrasopimuksen turvin Ilvesviita viihtyi omaleimaisessa asuinympäristössään, vaikka hän oli saanut edullisia vuokrahuoneistotarjouksia kaupungilta nykyaikaisista asuinvaihtoehdoista.
Lapsien lähdettyä kotoa asuintilaa oli tarjota vuokralaisille. Talo käsittää kolme huoneistoa, joihin jokaiseen on oma sisäänkäynti. Vuokralaisia Ilvesviidalla oli viimeisimpiin vuosiin asti kaksi naista ja kolme miestä. Osa vuokralaisista jäivät asumaan taloon Ilvesviidan kuoltua.
Pääasunto
Monimutkainen järjestelmä tuottaa lämpöä ja lämmintä vettä
Lämmityksestä vastasivat kaasu, sähkö sekä löpö ja lämmityksessä hyödynnettiin osin entisiä laivojen lämmityslaitteita. Yksinkertaiset tulisijat huoneissa olivat ohittaneet viimeisen käyttöpäivämäärän ja toimivat pääasiassa tavaroiden laskutilana. Talvella kylmyys pääsi pula-ajan rakennusmateriaalien läpi ja villasukkien ja villapaitojen käyttö on ollut välttämätöntä. Kylmää on myös yritetty estää liimaamalla rakennuslevyjä seiniin sekä tiivistämällä ikkunankarmeja reilusti uretaanilla. Järeimmät lämmitysvälineet olivat vanhasta hinaajasta saatu troolilämmitin, jolla sai tuvan nopeasti lämpimäksi. Perinteiset kaasulämmittimet auttoivat sähkölämmityksen lisäksi yleislämmityksen ylläpidossa.
Talossa ei ollut juoksevaa vettä, joten lämpimän käyttöveden saamiseksi jouduttiin tekemään erikoisjärjestelyjä. Aiemmin pihalla sijainnut sauna jouduttiin purkamaan viranomaisten määräyksestä ja se toi lisäjärjestelyitä peseytymisen järjestämiseen.
Yläkerran asunto
Uusi Pasila
Ikävä kyllä tämän persoonallisen talon tarina ajautui päätökseen. Keski-Pasilan asemakaava sai päätöksen ja merimiehen talo jyrättiin alas. Talon kohdalla on snyt poikittaiskatu. Talon naapurissa on kerrostaloalue, joka majoittaa 3000 ihmistä. Koko Keski-Pasilan entisen ratapihan alueelle tulee asuntoja 5500 ja työpaikkoja 6000 ihmiselle. Näissä luvuissa yhden ITE-taiteilijan rupinen mökki ei merkinnyt mitään. Helpottavaa on se, ettei Ilvesviita joutunut näkemään talonsa purkamista uudistuvan Pasilan tieltä. Hän siirtyi autuaammille purjehdusvesille 87-vuotiaana loppuvuodesta 2013.
Puu-Pasilan henki pihisisi sitkeästi Veturitien kapinallisessa. Nyt Puu-Pasilasta on muistuttamassa jälleen yksi puutalo vähemmän.
Alakerran asunto
Puu-Pasila
Puu-Pasila rakentui metsän kupeessa sijaitsevalle rinteelle vuosien 1895-1905 aikana. 1800-luvun lopulla nopean teollistumisen seurauksena Helsinki alkoi kasvaa nopeasti. Kasvua seurasi tonttien ja vuokra-asuntojen hinnannousu, joka pakotti Helsinkiä paisumaan laajemmalle alueelle. Helsingin väestö ei enää mahtunut asumaan keskustan alueelle. Rautatien varteen alkoi rakentua asuinalue, jonka asukkaat koostuivat pääasiassa maaseudulta tulevista työläisistä ja rautatieläisistä. Puurakentaminen, vehreät pihat ja ympäröivä luonto helpottivat maalta muuttaneiden työläisten sopeutumista kaupungin sykkeeseen.
Puu-Pasilan ainutkertaisuus näyttäytyi sääntelemättömyytenä. Talot rakennetttiin materiaaleista joihin oli kullakin perheellä varaa tai joita sattui löytymään. Alueelta ei löytynyt kahta samanlaista taloa. Lopputulos oli kirjava ja muistitti osin Tampereen Pispalan aluetta. Puu-Pasila oli pala maaseutua keskellä kivikaupunkia. Se oli asukkaidensa rakastama kyläyhteisö.
Syntyaikoinaan Pasilaa pidettiin epäterveellisenä ja epämääräisenä asuinalueena. Se kuului Helsingin vähiten arvostettuihin kaupunginosiin. Alueen ulkopuolella Pasilaa kutsuttiin häveliäisyyssyistä Fredriksberg- tai Fredika -nimillä. Alueella asui pääasiassa työläisiä ja rakennukset olivat vaatimattomia. Osa rakennuksista oli siirretty muualta. Alue tunnettiin halpojen vuokra-asuntojen alueena ja alue oli korkeamman sosiaaliluokan mielissä varattomien ihmisten sijoituspaikka. Heidän mielestään asuit Pasilassa, jos sinulla ei ollut varaa muuhun. Alueen ihmisiä liitti yhteen köyhyyden lisäksi yhteisöllisyys. Auttamistahto ja talkoohenki olivat voimissaan.
Pasilan esikaupunkialueen liittäminen 1912 Helsinkiin toi alueelle kunnallistekniikan. Juokseva vesi, viemäröinti, sähkövalot ja päällystetyt kadut olivat monelle Puu-Pasilassa asuvalla jotain vallan kokematonta. Vielä 1970-luvulla kolme neljästä kantoi vetensä kaivosta ja sauna oli vain noin seitsemässä prosentissa taloista. Sisävessat olivat edelleen harvinaisuuksia.
Hydrokopteri
Puu-Pasilan kukoistus ja rapistuminen
Puu-Pasila kehittyi ja kukoisti 1960-luvulle asti. Alueen rakennusten kohtaloksi koituivat tonttien lyhynevät vuokrasopimukset. Omistajat eivätkä asukkaat nähneet järkeväksi sijoittaa pääomiaan rakennusten kunnossapitoon epävarman jatkuvuuden vuoksi. Epävarmuus alueen tulevaisuudesta johti rakennusten väistämättömään ränsistymiseen kun talojen vaatimia korjauksia ei suoritettu. Viimeisinä vuosina asukkaat alkoivat pitää asumispaikkaansa rauhattomana: valiteltiin väkivaltaisuutta, varkauksia ja juopuneiden rettelöintiä.
Lähtö Puu-Pasilasta oli joillekin kuin lähtö menetystä Karjalasta: koti hävittiin byrokratian koneistolle. Alueen 600 viimeistä asukasta häädettiin pois purkutöiden alkaessa vuonna 1977. Uusi asemakaava hyväksyttiin vuonna 1979 ja lähes kaikki vanhat rakennukset oli purettu 1980-luvun puoliväliin mennessä. Ensimmäiset kerrosasuintalot valmistuivat vuonna 1981 ja Länsi-Pasilan korkeat toimistorakennukset hieman sen jälkeen. Paikalle rakentui uusi ehompi alue, josta ajan rakennustyyliin ei voinut enää puhua Puu-Pasilasta. Alue oli kääntynyt vihreästä ja virkeästä Puu-Pasilasta kylmäksi ja kolkoksi kerrostalojen ja toimistorakennusten täyttämäksi Betoni-Pasilaksi. Tuloksena oli steriili, teollinen rakennuskanta, jonka linjat olivat muuttuneet arkkitehdin piirtopöydän kautta hallittaviksi kokonaisuuksiksi.
1970-80-luvuilla alkoi kuulua soraääniä rakennusperinnän silmittömästä tuhoamisesta. Vastarinnalla ei ollut juurikaan merkitystä ja vain muutama puutalo sai luvan väistää purkutuomiota. Kaikki muut puiset rakennukset kirkkoja myöten saivat purkutuomion. Tuon ajan kaupunkisuunnittelulle puu oli materiaali, josta oli päästävä eroon. Betonielementit olivat nykyaikaa ja ne tekisivät Helsingistä Suurkaupungin.
Muuta pihalla
Mitä muistona?
Tänään Puu-Pasilasta on jäljellä enää hyvin vähän. Tuhoamisvimmalta ovat säästyneet vain muutama vanha puinen asuinrakennus Hertanmäellä sekä radan vieressä sijaitseva Toralinnana tunnettu tiilikasarmi. Vanhan Puu-Pasilan raamatullisten naisten nimien mukaan nimettyjä katuja on säästynyt kourallinen: Leankatu, Saarankatu, Ruutinkatu, Magdalenankatu, ja Eevankatu. Pakanallinen Kyllikinkatu on viekkaasti päässyt samaan katunimistöön.
Tuhoamisoperaation ulkopuolella oli vaivihkaa jättäytynyt VR:n alueen rinnelehdossa piileskelevä puutalo, joka onnistui välttämään kaltaistensa kohtalon 40 vuoden ajan aina omistajansa kuoleman saakka. Kaikki kunnioitus Aarre Ilvesviidalle ja hienolle elämäntyölleen.
Gorkin puisto
Vuonna 1983 Ilvesviidan talon tontilla kuvattiin amerikkalaista elokuvaa. Kyseessä oli elokuva nimeltä Gorkin puisto. Moskovaan sijoittuva elokuva kuvattiin pääosin Helsingissä, koska amerikkalaista kuvausryhmää ei päästetty Neuvostoliittoon. Elokuvassa näkyykin runsaasti kohtauksia, jotka ovat kuvattu Helsingin keskustan alueella. Ilvesviita sai kiitokseksi traktorin, jota hyödynnettiin talven lumitöissä aivan viime vuosiin asti.
Katso elokuva
Jälkikirjoitus
Veturitien (ent. Suokatu) punainen merimiehen talo synnytti julkaisullaan suuren huomion. Muistot valtasivat monet ja esiin tuli monta erilaista tarinaa ja yksityiskohtaa liittyen taloihin ja siellä vietettyyn elämään. Kokosimme muutaman haja-ajatuksen yhteen.
- Punaisen talon vieressä sijainneessa talossa päätettiin MTV:n tekniset -yhdistyksen perustamisesta
- Vielä vuonna 1982 talon pihalla toimi Oksasen Ekin automaalaamo
- 40-70-luvuilla talon omisti rouva, joka asui isossa asunnossa. Yläkertaa majoitti Mandi-täti. Pihalla oli Bella-koiran koppi. Lyyli ja Vihtori Kuokkanen asuivat 40-luvulta aina 70-luvulle.
- Hanna ja Kalle Lehto asuivat talossa vielä 1960-luvulla, josta Kalle polki polkupyörällä töihin Rauhankadulle Suomen Pankin Setelipainoon
- Talon viimeinen isäntä hääti särmikkäästi liian uteliaat vierailijat pois, mutta myös mielellään esitteli taloa ja elämäntarinaansa ohikulkijoille – joskus jopa konjakkiryypyn kanssa.
- Alueella tapahtui aikanaan kaikenlaista: : tulipaloja, tappo, huumeita, tulisijojen käyttökieltoja, tappeluita.
- 1945-1953 talossa asui neiti Hulda Dahlström. Talo sekä piha oli kauniina syreenipensaineen. Talossa asui silloin myös Rambergit.
Katso lisää kohteita
esimerkkejä näkemistämme kohteista
Kommentoi
Korjaa, kehu tai kivitä