Tsunami – Urbaanin löytöretkeilijän loma

Muistot haalistuvat, mutta ne eivät unohdu koskaan kokonaan. Tällä sivustolla on harvemmin kuultu kerrottavan ulkomaanmatkoista, joissa autiot ja hylätyt kohteet loistavat poissaolollaan. Yksi kiinnostuksen aiheemme on luonto, joten pistetään tämä seuraava juttu luonto-osaston X-mappiin.

Lue lisää

Urbaanin retkeilijän lomatyyli

Pahat muistot vuosia sitten tapahtuneesta tapahtumasta ovat haalistumassa. Tuo tapahtuma päätti monien elämän. Sitä useamman elämän se muutti tavalla tai toisella, suuntaan tai toiseen. Meidän elämämme sai tuosta tapahtumasta uuden käänteen, joka osaltaan toi uuden asenteen elämään. Sen ansiosta aloimme keräämään kokemuksia ja kartuttamaan tietoa. Nyt, tänään! Huomenna se ei ehkä olisi enää mahdollista.

Olimme lähteneet viikon pakettilomamatkalle ja lomasta oli vielä puolet jäljellä. Kulutimme lomamme rennosti; seikkailuista ei ollut tietoakaan eikä niitä nyt edes kaivattu. Aktiviteeteiksi riitti kaupunkiin tutustuminen sekä rannalla kävely. Päivä alkoi usein rantaviivaa kävelemällä klo 10.

Seuraavana päivänä tuo samainen klo 10 tulisi muuttamaan elämänkatsomuksemme. Yli 200 000 ihmisen elämä tulisi päättymään tuona päivänä.

Katso poikkeava lomavideo

Päiväsuunnitelman muutos

Seuraavana aamuna päätimme tehdä poikkeuksen jo syntyneisiin rutiineihimme ja lähdimme sukellusretkelle saaren toisella puolella sijaitsevalle saarelle. Lähtö oli aikaisin, sillä tavoitteena oli saapua laivalaituriin klo 9 aikaan. Venematka kestäisi tunnin ja kello 10 meillä oli tavoitteena olla pukeutuneena räpylöihin, uimalaseihin sekä uimahousuihin.

Olimme aikataulussa ja saavuimme saaren edustalle ennen kello kymmentä. Tarkoitus oli siirtyä pieniin yhdysveneisiin, jotka kuljettaisivat meidät rantaan. Saarella ei ollut laituria eikä jahti olisi päässyt rantautumaan sinne turvallisesti.

Ensimmäiset matkailijat olivat siirtymässä pieniin veneisiin, kun kuskit selkeästi hätääntyvät jostakin. Kaikki ei ollut kohdallaan. Samalla meri allamme alkoi poreilemaan ja vaahdota. Jostain oli kuin salaa ilmestynyt oksia ja muuta roskaa veteen. Veden omituinen käytös herätti hämmennystä ja pienvenekuskit ohjasivat veneensä etäämmelle huutaen hätääntyneesti toisilleen.

Ihmisten liike lamantui.

Veden pinta alkoi poreilla.

Tsunami oli iskenyt mm. hotellirantaamme

Aluksemme merikanava toi nopesti tuoretta tietoa. Kapteenimme kertoi, että hotellialueellemme oli iskeytynyt tsunami klo 10 ja lisää aaltoja olisi tulossa. Kukaan aluksella ei tiennyt tsunameista mitään, joten ehdotuksia tuli matalaan veteen tai saarelle siirtymisestä. Nopeasti merikanava opasti kaikkia aluksia siirtymään heti avomerelle. Tsunamiaallot kulkevat merenpohjaa pitkin ja turvallisin paikka on mahdollisimman syvällä, jotta hyökyaallot pääsevät kulkemaan veneen alta.

Paniikin ja epätietoisuuden vallitessa on mielenkiintoista nähdä miten roolit muuttuvat paniikissa ja tiedottomuuden tilassa. Naisista tuli ryhmänjohtajia, kun taas karskit miehet juoksivat ensimmäisinä hakemaan itselleen pelastusliivit. He myös vaikuttivat olevan eniten hädissään. Lisätieto satamasta kertoi, että lähtösatamamme oli tuhoutunut eikä niihin saanut palata tulevien tsunamiaaltojen vuoksi. Oli vain odoteltava keskellä merta sillä välin, kun mahdolliset tsunamiaallot vyöryivät allamme. Aluksen kone kävi turhankin kuumana tyhjäkäynnin aikana. Moottorin ylikuumeneminen ja keittäminen ei kapteenin ilmeistä päätellen ollut kaukana.

Iltasella tuntien odottelun jälkeen alus sai luvan palata satamaan. Satama sijaitsi saaren turvallisemmalla puolella, mutta se oli silti kärsinyt mittavia tuhoja. Kaikilla meillä oli pahat aavistukset tuhojen laajuudesta saaren toisella puolella. Tuntikausien odottaminen ulapalla oli piinaavaa.

Lähtösatama oli tuhoutunut

Tsunami iskee jälkiaalloilla – Viimeinen viesti äidille

Palasimme illan hämärtyessä takaisin alueellemme. Saavuttaessamme kaupungin rajan muistamme hetken, jolloin suuri väkijoukko kiiruhti paniikissa lava-autoamme vastaan juosten, mopoilla ja autoilla. He pakenivat mereltä saapuvaa aaltoa. Kuskimme teki vaistomaisesti hätäliikkeen ja kääntyi 90 astetta pikkutielle. Kääntymisen jälkeen vauhti nuutui, kunnes auto lähti taas reippaasti kiihdyttäen jatkamaan matkaa edellisen tsunamin kastelemalla hiekkatiellä.

Taustapeilistä näki, että nyt oli tosi kyseessä. Kuskin kasvoilla oli hikikarpaloita ja edessä näkyvä umpikuja teki ilmeen ilmeettömäksi. Olimme ajaneet umpikujaan, josta ei pääsisi pois kuin palaamalla samaa reittiä takaisin. Siihen meillä ei ehkä ollut enää aikaa. Kyydissämme olleet lapset aistivat kuskin sekä vanhempien pakokauhun ja alkoivat itkeä. Tuolloin päätin tuolloin kirjoittaa viimeisen tekstiviestini. Suomen aikaa kello oli vasta 05. Viesti lähti äidilleni:

”Aalto tulee, rakastan sinua!”.

Enempää en uskaltanut näpytellä, sillä en tiennyt kuinka lähellä aalto olisi. Olimme hökkelitalojen keskellä, emmekä voineet nähdä merelle. Näkisimme aallon samalla hetkellä kun se iskeytyisi seinien läpi ja kattojen yli päällemme. Silloin olisi enää turha tehdä mitään.

Hetken aikaa paikallamme oltuamme kuulimme ihmisten äänten vaimenevan. Mopojen ja autojen hätääntyneitä tööttäyksiä ei enää kuulunut, joten kuski ryhdistäytyi ja käänsi auton keulan takaisin päätielle. Väkijoukko oli hajaantunut. Kyseessä oli onneksi väärä hälytys eikä aaltoa koskaan saapunut. Ensimmäisen tsunamin aalto oli muuttanut tien mutavelliksi. Asiantuntijoiden mukaan jälkiaaltoja olisi tulossa kolme tai neljä. Kukaan tilanteessa ei tiennyt millä aikavälillä aallot iskeytyisivät.

Jälkikäteen tietoa alkoi tulemaan. Tsunami koostuu useista peräkkäisistä aalloista. Ensimmäinen aalto luo paniikin, mutta se ei välttämättä ole aalloista vaarallisin. Aaltojen iskeytymistiheys voi vaihdelle minuuteista tunteihin.

Aamu näyttää muuttuneen kaupungin

Aamulla huomasimme lomakohteemme muuttuneen täysin. Rantakadut olivat yhä tunnistettavissa, mutta ne olivat täynnä rakennuksista irrottutta tavaraa ja roskaa. Paikallisten kauppojen tavarat olivat siirtyneet seinien läpi toisten yrittäjien liiketiloihin. Räätälin mallinuket löytyivät nyt matkatoimistosta ja matkatoimiston tavarat olivat kadulla pieninä palasina. Ihmiset vaikuttivat toimeliailta, mutta eksyneiltä. Kukaan ei oikein tiennyt mistään mitään. Silti kaikki tekivät jotain.

Ihmiset pelkäsivät jälkiaaltoja. Oli ennakoitu, että neljä aaltoa löisi kaupunkiin. Aiheettomia paniikkitilanteita syntyi jatkuvasti, joiden vuoksi suuria väkimassoja juoksi paniikissa edestakaisin katuja.

Vuoden 2004 Aasian maanjäristyksen tuomat hyökyaallot tappoivat yli 200 000 ihmistä. Miljoonat ihmiset joutuivat pakenemaan kotiseuduiltaan.

Pelastushenkilökunta kaivoi kellarista noin 50-vuotiaan eurooppalaisen miehen. Mies oli todennäköisesti paiskautunut kellariin aallon voimasta.

Mitä jäi jäljelle?

Me emme kokeneet suoranaisesti tsunamin kauheuksia tai menettäneet ketään tuttavaamme. Osa ystävistämme oli saanut jonkinasteisia vammautumisia, mutta jokaisella oli säilynyt henki. Tunnetuimmat suomalaiset tsunamin pyörteissä olivat presidentti Sauli Niinistö sekä aaltoihin menehtynyt laulaja Aki Sirkesalo.

Nähdyt ja paikalla koetut asiat kuitenkin jäivät alitajuntaan ja muokkasivat vuosien aikana elämää tiedostamatta.

Tuo kokemus synnytti halun kokea ja nähdä lisää sekä nauttia niistä elämän pienistäkin asioista. Tärkeimpänä oppina se, ettei kokemusten keräämistä kannata jättää huomiseksi. Nauti, elä ja tee elämästäsi sellainen mistä olet ylpeä. Se ei tarkoita rahaa tai materiaa. Tärkeimmät asiat ovat pieniä tavallisen elämän vaiheita, joita jokainen voi maustaa omalla tavallaan. Meille urbaani löytöretkeily etsien mysteerejä on vain yksi tapa toteuttaa itseään tavallisen elämän kirjossa. Tavoiteenamme on, ettei kiikkustuolissa tarvisisi pahoitella etteivät haaveet toteutuneet.