Espoon hylätty ja unohdettu mielisairaala

Hylätyt mielisairaalat herättävät ihmisissä tunteita. Usein ne sisältävät mielikuvituksen luomia ja elokuvista omittuja stereotypioita. Tarinat mielisairaaloista syntyvät helposti tavallisista tuberkuloosisairaaloista tai parantoloista, jos niiden sisältämät termit ovat outoja.

Seuraa meitä:
Facebook | Instagram | Youtube

Nuuksion mielisairaala

Olemme saaneet lukemattomia kysymyksiä liittyen Etelä-Suomessa sijaitsevasta Espoon Nuuksion mielisairaalasta. Nuuksiossa sijaitsee komea rakennus, jonka kerrotaan olevan synkän maineen omaava mielisairaala. Mielisairaalalle vie kapea metsätie, jonka reunuksia peittää kostea usva. Usva muuttuu sitä sankemmaksi mitä lähemmäs huhuttua mielisairaalaa pääsee.

ILONPILAAJA – SPOILER ALERT

Ikäväksemme olemme joutuneet kyselyihin kertomaan, ettei Espoon Nuuksiossa ole koskaan ollut mielisairaalaa.

Nuuksion ”mielisairaala” oli alkujaan sairaala, joka lopetti toimintansa vuonna 1938. Tonttia kiertävän aidan vieressä on kyltti, joka kieltää alueelle kulkemisen. Eikä syyttä: rakennus on hiljattain remontoitu ja se toimii yksityisasuntona. Kyse on urbaanilegendaksi muuttunut tarina. Kerroimme aiemmin urbaaneista legendoista hylättyjen lasten mielisairaalan jutussamme.

Pettymyksen sijaan Espoosta löytyy yksi hylätty mielisairaala, joka näyttää lähes kadonneen historiankirjoista. Löysimme paikan sattumalta ja koetimme tavoitella paikasta tietäviä henkilöitä. Mielisairaalan muistavia henkilöitä löysimme useita, mutta yksikään haastattelemistamme ei ole suostunut kertomaan kaikkea tietämäänsä. Eräs haastattelemamme kertoi tietävänsä mielisairaalan ajoista paljon, mutta hiljentyi sanomansa jälkeen. Mielisairaaloiden toiminta näyttää olevan edelleen eräänlainen vaiettu tabu.

Katso video mielisairaalasta

Kroonisten sijoituspaikka

Unohdettu mielisairaala sijaitsee kaupunkialueen läheisyydessä, mutta kuitenkin valtaväylien ulottumattomissa. Teimme tänne ensimmäinen retken joitakin vuosia sitten, mutta vasta viimeisimmät tutustumiskerrat vastasivat kysymyksiin, joita paikka tuolloin herätti. Kysymyksiin saadut vastaukset ovat avanneet käsityksen siitä millaisia ihmisiä täällä asui, vieraili ja työskenteli. Suurella pihalla valkoisiin puetut kaljupäiset suljettujen osastojen potilaat pääsivät kesäisin nauttimaan kesäpäivän lämmöstä. Omenapuiden alla istuskellessa he toivoivat näkevänsä edes vilaukselta tavallisen kansan liikkeistä.

Espoon mielisairaala oli tarkoitettu parantumattomille mielisairaille, joille paikka toimi viimeisenä sijoituspaikkana. Asukkaat koostuivat henkisesti häiriintyneistä potilaista, joista osa oli väkivaltaisia. Tarinat kertovat mielisairaalassa tapahtuneesta välikohtauksesta, jossa potilaan väkivaltaisen raivokohtauksen seurauksena surmansa saivat lääkäri ja hoitaja. Sama tarina kertoi lääkärin kummitelleen hoitohuoneessa, jossa hän kuoli.

Mielisairaala oli asukkailleen samaan aikaan turvallinen, mutta myös petollinen. Vankilan kaltaisessa tilassa ovet olivat lukossa ja ikkunatkin aukesivat vain hieman raolleen. Potilaiden oli suostuttava hoitomenetelmiin, jotka kaikki tähtäsivät potilaan turvallisuuteen. Päätäntävalta oli muilla kuin potilailla. Ajan kuluessa potilaan rooliin oli helppo tottua. Lääkkeillä tunteet sai kuriin ja elämisen perusedellytykset tarjotiin valmiina eteen: ruoka tuli itsestään lautaselle ja puhtaita vaatteita ilmestyi viikattuna sängyn laidalle. Elämä oli rajoittunutta, mutta helppoa.

Riitojen täyttämä kansakoulu

Aluperin mielisairaalan alue rakennettiin 1900-luvun alussa kunnan ylläpitämäksi suomenkieliseksi kansakouluksi. Pitkät sekä tuskalliset riitaisuudet varjostivat suunnittelun alkuvaihetta ja ne loivat tulevan rakennusurakan päälle tumman pilven. Yksi riitelyn kohde oli sijainti. Lopulta koululle löytyi paikka kahden kylän puolimatkasta keskeltä metsää ja peltoja. Sijainti oli kompromissi, mutta samalla se sijaitsi kaukana oppilaista. Parin vuoden kuluttua koulun valmistumisesta havaittiin, että rakennus oli käynyt aivan liian pieneksi kasvavalle oppilasmäärälle. Talo sai nopeasti lisäsiiven, jonka ansiosta päärakennuksen pohjakaava muistutti nyt U-kirjainta.

1950-luvulla uusi kansakoulu valmistui keskeisemmälle sijainnille. Koululaisten koulumatka muuttui lyhyemmäksi ja turvallisemmaksi.

Koulusta mielisairaalaksi

1960-luvulla vanhan koulun rakennuksiin muutti B-mielisairaala, jonka entiset luokkahuoneet valloittivat nyt leikkivien lasten sijaan parantumattomat mielenterveyspotilaat. Kyseessä oli suljettu osasto, josta pääsi pois vain puuarkussa. Potilaiden elinolot olivat vaatimattomat, mutta kesällä vehreä puutarha antoi mukavaa piristettä muuten tasalaatuiseen arkeen.

Mielisairaaloiden uudistuksien vuodet

Yleisesti 1940- sekä 1950-luku eivät olleet mielisairaille helppoja aikoja. Psykiatria perustui tuolloin somaattiseen (fyysiseen) lääketieteeseen, joka rinnasti sairaat ihmiset rikollisiksi ja vilpillisiksi. Samoihin aikoihin psykiatrian kehitys kulki eteenpäin ja oppeja haettiin ulkomailta. Uskaliaimmat näkymykset katsoivat mielisaurauden ja nerouden voivan liittyä toisiinsa.

Uuden (1953) mielisairaalalain myötä hoitotyö muuttui ehkäiseväksi. Kunnalliskotien mielisairaalaosastoista luovuttiin ja ratkaisuksi luotiin A- ja B-mielisairaalat. Potilaat jaoteltiin näihin vaivan mukaan. Parantumattomat potilaat hoidettiin B-mielisairaaloissa. Uudistuksen myötä kunnalliskotien mielisairaalaosastoista luovuttiin. Mukaan tulivat enenevässä määrin lääkkeet, jotka olivat merkittävässä osassa suljetuilla osastoilla. Lääkkeillä potilaat saatiin turrutettua elämänilolta. Se toki esti monia vaaratilanteita, mutta myös osoitti epäinhimillisyytensä. Mielisairaalaan joutuminen oli kuin elinikäinen vankeustuomio, koska potilaille ei ollut minkäänlaista kunnollista hoitosuunnitelmaa eikä sairaaloista juuri koskaan kotiuduttu.

Mielisairaalahoidon kehittyminen eteni ja vuonna 1976 psykiatrisen hoidon suuntaviivat määriteltiin uudelleen. Nopeasti tämän jälkeen B-mielisairaalat lopetettiin. Alkoi avohoidon kausi ja tästäkin Espoon mielisairaalasta tuli päiväsairaala. Hullut tulivat päiväksi hoitoon (hakemaan lääkenappinsa) ja lähtivät hymyillen illaksi kotiin. Sama toistui seuraavana päivänä. Sekä sitä seuraavana päivänä.

Psykiatrisen hoidon kehitys oli ottanut takapakkia. Tuloksista voidaan lukea iltapäivälehtien lööpeistä:

  • ”Iski kirveellä tuntematonta takaraivoon.”
  • ”Puukotti sattumanvaraisesti ohikulkijaa.”

Elämä mielisairaalan jälkeen

Päiväsairaalan muutettua pois tilat vuokrasi lasten päiväkoti.

Päiväkodissa syttyi tulipalo kesäkuun lopulla vuonna 2012 noin klo 10. Rakennuksessa palon syttyessä sisällä olleet lapset ja henkilökunta selvisivät vahingoitta. Päiväkodin henkilökunta toimi tilanteessa esimerkillisesti ja evakoi lapset rakennuksesta säännöllisten paloharjoitusten tuomalla rutiinilla.

Sammutusvaiheessa näytti siltä, että talo olisi kärsinyt merkittäviä vahinkoja, mutta suojeltu talo olisi ollut vielä korjattavissa. Tilanne oli muuttunut joko jälkisammutuksessa tai kunnan kahvituvassa, sillä rakennus päätettiin purkaa. Talo oli ehtinyt nähdä elämää tasan 100 vuotta. Vain varasto, pieni työntekijän asunto sekä mielisairaiden pesutilat säilyivät.

Varastorakennuksen huussit kuvastavat alkuperäisen rakennusvuoden tunnelmaa. Tyttöjen puolelle istumaan mahtui samanaikaisesti kuusi takamusta ja poikien puolelle neljä samaan aikaan kun toiset neljä hoitivat tarpeitaan pisuaarilla. Yli sata vuotta vanha varastorakennus antaa viitteitä siitä millaiset elinolot olivat normaaleja sata vuotta sitten.

Mielisairaala ennen rakennuksen paloa.

Kommentoi

Korjaa, kehu tai kivitä

Katso lisää kohteita

esimerkkejä näkemistämme kohteista

Pin It on Pinterest