Pyykkikatos

Kruunuvuorelle vievä tie on kapea ja epätasainen. Huviloiden loiston aikaan se oli autolla ajettava, mutta nyt routa on tehnyt siitä ajokelvottoman. Hiekkatie vie lammenrantaan, jonka vastakkaisella puolella seisoo yksinkertainen laudasta rakennettu katos, jonka seinät antavat kohta periksi.

Pyykkikatos

Lautarakenteinen yksinkertainen rakennus on Adolf Goldbeck-Löwen rakennuttama pyykkikatos, jossa Hertta Kuusisen kerrotaan pesseen aikoinaan pyykkiä. Tunnelma on epätodellisen seesteinen, missään ei näy ketään ja ainoat äänet ovat lintujen laulu. Lahonneen laiturin jäänteet painuvat tummaan veteen.

Hertta Kuusisen kerrotaan keittäneen täällä pyykkiä.

Pyykkikatoksen vieressä on iso valurautainen saavi, jonka alla nuotio lämmitti pesuveden kuumaksi. Saavin kaatonokka helpotti kuuman veden laskemista ilman pelkoa kuuman veden roiskumisesta. Pyykkikatos oli kaikkien asukkaiden käytettävissä. männyn rungossa sijainneeseen varauslistaan merkittiin haluttu pesuvuoro.

Katso video

Pyykin keittämisen historia

Vuonna 1894 helsinkiläinen Vilhelm Joachim Sucksdorff oli tehnyt väitöstutkimuksen pyykinpesemisestä. Hänen tutkimuksiinsa perustui väite, jossa sairautta aiheuttavat pieneliöt kuolevat +70 asteisessa vedessä tunnin sisällä. Naisjärjestöt saivat nykyaikaiset tavat yleistymään kansan keskuudessa ja pian pyykkien keittäminen oli yleinen tapa. Tavallisessa kotitaloudessa saatettiin keittää pyykkiä pari kertaa viikossa ja keitettäväksi päätyivät kaikki vaatteet. Tekstiileistä irroitettiin helposti irtoava lika ensin pyykkilautaa vasten hankaamalla. Tämän jälkeen pyykki keitettiin ja joukkoon lisättiin pesuaineeksi lipeää. Keittämisen kuumuus tappoi kaiken orgaanisen ja sai aikaan puhtaan pyykin. Tunnin keittämisen jälkeen tulikuuma pyykkivuori kuljetettiin kärryilla tai polkupyörillä merenrantaan, jossa pyykit huuhdeltiin. Huuhtelun jälkeen pyykit ripustettiin kuivumaan oman tontin pihalle. Mereltä puhaltava tuuli toi vastapestyihin pyykkeihin puhtauden tuoksun.