Kruunuvuoren hylätyt huvilat

Kruunuvuoren jo kadonneiden hylättyjen huviloiden alue on ollut esillä useiden uutisjuttujen ansiosta. Kruunuvuoren jo koadonneille huviloille ei eksy helposti ja oikean reitin löytäminen voi olla monelle kaupunkiexpertillekin haastavaa.

Katso huvilalistaus tästä

Seuraa meitä:
Facebook | Instagram | Youtube

Kruunuvuoren huvilat

Kruunuvuoren huvila-alue on hämmentävä paikka. Se vaikuttaa jollain tavalla unohdetulta samalla kun sen ympärillä oleva kaupunki on kovaa vauhtia kehittynyt ja kasvanut. Kruunuvuoren kukoistuskausi ajoittui vuosien 1920-1960 välille. Alueen rappio sai alkunsa vuoden 1955 maakaupoista, joiden tuoma epävarmuus alkoi hiljalleen nakertamaan loistokasta huvila-aluetta.

Huvila-alueelle johtaa omakotitaloalueen perältä pieni hiekkatie, jonka helposti kuvittelee vievän viereisen omakotitalon takapihalle. Ränsistynyt metsäpolku kulkee pienen suolammen ympäri ja tasaisin väliajoin metsän siimeksistä ja mäennyppylöiltä voi nähdä vanhojen huviloiden rakenteita. Tunnelma on samaan aikaan haikea ja jännittävä, ehkä jopa hieman pelottavakin kuunnellessaan satunnaisten löytöretkeilijöiden puuhia huviloiden sisällä. Vuosia sitten polun alussa oli pystyssä pääsy kielletty -kyltti, joka muistutti huvila-alueen olleen joskus yksityisaluetta, jonne tavallisella kansalaisella ei ollut asiaa.

Katso kaikki videot

Karusta nykytilastaan huolimatta alueella pystyy palaamaan entisajan hetkiin ja tunnelmiin sulkemalla silmät. Halkojen hakkuun äänet sulautuvat rantasaunan tuoksuun sekä poikien uintileikkeihin, joista ei puutu naurua ja riemunkiljahduksia. Muut talon asukkaat saavat viimeinkin rauhallisen teehetken lehtipuiden varjossa.

Talon edessä makaa tuoli selällään. Talon toisella sivustalla on värikäs graffitti ja talon ovi on nakattu metsään. Huvilan sisällä vanhat sanomalehdet liikehtivät rikottujen ikkunoiden päästäessä tuulen sisään. Talon huonekaluista voi päätellä, että niiden sijainnit vaihtelevat päivittäin urbaanien valokuvaajien toimesta. Siirtelyllä haetaan miellyttäviä sommitteluja, kuvakulmia ja varjoja.

Kruunuvuoren huvila-alueen vanhat hylätyt huvilat ovat viime vuosien aikana nousseet helsinkiläisten tietoisuuteen ja uteliaiden kävijöiden määrä on alueella räjähtänyt. Jotkut salaisuudet olisi parempi pitää salassa, mutta tämä alue on jo saanut lähtölaskennan. Tilanteen toteamiseen riittää käynti kerran vuoteen. Alueen rakennukset rapistuvat ja tuhoutuvat nopeasti vandaalien ja vuodenaikojen vaihteluiden ansiosta.

Paluu nykypäivään.

Huvilayhteiskunnan huviloista valtaosa rapistui, romahti tai poltettiin. Tuhopolttoja on tehty tasaisen epätasaisesti lähes vuosittain. Viimeisimmät tuhopoltot kohdistuivat punainseen mökkiiin (25.5.2015), Lilla Kronbergiin (4.6.2015) ja Puutarhurin huvilaan (28.4.2017) jolloin ne muuttuivat hiilikasaksi. Vuonna 2011 Helsinki oli tekemässä selvitystä kahden tai kolmen huvilan suojelusta, mutta sen jälkeen mitään ei ole kuulunut. Kolme mahdollisesti suojeltavaksi ajateltua huvilaa on poistui alueelta tuhopolton seurauksena ja niistä (Villa Hällebö) olisi ollut siinä kunnossa, että sen kunnostaminen olisi ollut mahdollista, mutta kuitenkin kallis vaihtoehto.

Klikkaa huvilaa ja lue jokaisen huvilan historia

Jokainen Kruunuvuoren huvila esitellään omalla sivullaan tekstien, kuvien ja videoiden avulla

Kruunuvuoren huvilayhdyskunnan synty

Johan Jacob Cygnaeus (kansakoululaitoksen perustajan Uno Cygnaeuksen poika) etsi vuosisadan vaihteessa itselleen sekä vasta vihitylle vaimolleen (Naima) kesänviettopaikkaa. Ajatuksena oli hankkia omiin tarpeisiin tonttia, mutta lopulta kaupat syntyivätkin yhteensä 42 hehtaarin kokoisesta alueesta Kruunuvuoresta ja nykyisestä Kaitalahdesta, jotka aiemmin kuuluivat Uppbyn tilan omistuksiin. Maa-alueet maksoivat 43 500 markkaa ja sopimukset allekirjoitettiin vuonna 1905. Cygnaeukset rakensivat 1906 kesäpaikakseen Villa Idmanin Kaitalahden rannalle. Tämä rakennus on tällä hetkellä yksityisomistuksessa ja on suojeltu.

Vuonna 1913 Cygnaeukset myivät Kruunuvuoren saksalaiselle liikemiehelle Albert Goldbeck-Löwelle 70 000 markalla. Goldbeck-Löwe omisti vuokratontilla sijainneen Villa Kissingeksi kutsutun huvilan, joka oli saanut nimensä hänen omistaman yrityksen Fastighets Aktiebolaget Kissinge mukaan. Alueella oli tuolloin jo valmiiksi muitakin huviloita ja niitä rakennettiin koko ajan lisää. 1900-luvun alussa Kruunuvuoressa elettiin huvilakulttuurin suurinta buumia, johon liittyi höyryveneyhteys Pohjoisrantaan.

Merkkejä elämästä löytyy jo ennen huvilayhdyskunnan syntyä. Rantakallioilla on silokallioon kaiverrettu muistokirjoitus Kruunuvuorenselällä 18.8. 1869 hukkuneelle Fredrik Jakobsson Friberg -nimiselle (1811-1869) kalastajalle.

Cygnaeukset eivät saaneet iloita maakaupoistaan pitkään, sillä jo saman vuoden joulukuussa Naima-vaimo menehtyi sairaskohtaukseen ja muutaman kuukauden kuluttua Johan kuoli Kruunuvuorenselän jäälle.

Kruunuvuoren suosiota siivitti kantakaupungin kasvu. Keskustan kiireys ja huvila-alueiden täyttyminen pakottivat varakkaat kauemmas maaseudulle. Perinteisten huvila-alueiden Viikin, Meilahden tai Töölön sijaan joutui nyt suuntaamaan kauemmas itään aina Laajasaloon ja Vuosaareen asti. Kruunuvuoren selkeänä etuna muihin oli upeat rantakalliot, joilta aukeaa esteetön merinäköala kohti Helsinkiä, suojaiset poukamat sekä vain neljän kilometrin venematka Helsingin keskustasta.
Huvilalle saavuttiin pääasiassa veneillä, sillä maanteitä pitkin matka oli pitkä ja hankala huonon tiestön vuoksi. Vilkkaan huvilaelämän myötä Helsingin lähisaaristoon rupesivat kulkemaan myös säännölliset höyrylaivareitit. Höyrylaiva reitti alkoi Helsingin Helsingin Pohjoissatamasta ja kulki Herttoniemen kautta Laajasaloon, jatkaen matkaa aina Sipooseen asti.

Säännöllinen höyrylaivaliikenne oli vilkasta 1800-luvun alkupuolelta 1930-luvulle asti. Toinen maailmansota lopetti Kruunuvuoren höyrylaivaliikenteen lähes kokonaan, kun suurin osa Laajasaloon suuntautuvista höyrylaivoista jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle sotakorvauksina. Kruunuvuoreen suuntautuva laivaliikenne oli 1950-luvun alkuvuosiin asti ainoastaan yhden höyrylaivan varassa. Sen jälkeen keskustasta suuntautuvasta laivaliikenteestä luovuttiin. Höyrylaivaliikenteen loppumisen jälkeen ainoa vesiteitse kulkeva laivareitti oli Kulosaaren rannasta, jossa Kujalan Arska tarjosi kesäisin kyydityksiä. Linja-autojen yleistyttyä bussiyhteydet laajenivat Hålvikiin asti. Samalle Päätien päättärille pysähtyy nykyäänkin linja-auto. Autolla kuljettaessa jouduttiin kulkemaan Viikin ja Jollaksen kautta kulkevaan tietä pitkin.

Lue tästä lisää Villa Hällebön huvilasta

Vuodet 1914-1935

Ensimmäinen maailmansodan syttyessä Albert Goldbeck-Löwe pakeni vaimonsa Sanjan kanssa Tukholmaan. Suomessa kasvanut saksalaisvastaisuus lisääntyi ja heidän tekemisiään ja omistuksiaan alettiin listata. Listassa esiintyi myös Goldbeck-Löwen Villa Kissinge. He joutuivat olemana maanpaossa neljä vuotta ennen palaamista takaisin Kissingeen. Sodan aikana huvila oli toiminut haavoittuneiden sotilaiden toipumispaikkana.

Vuonna 1925 Suomalainen Petrolituonti Osakeyhtiö Masut (myöhemmin Suomalainen Shell Oy) halusi rakentaa Goldbeck-Löwen maa-alueelle öljyn tullivaraston ja tarjosi 650 000 markkaa Kruunuvuoren ja Haakoninlahden väliin jäävästä alueesta. Kauppasopimuksen myötä rakennushanke hajoitti Haakoninlahden huvilayhdyskunnan.

Albert Goldbeck-Löwen menehtyi vuonna 1934 ja vaimonsa Sanja viisi vuotta myöhemmin. Albertin veljenpoika Adolf kohosi Albertin yrityksen Algol Oy:n toimitusjohtajaksi ja muutti asumaan Kissingeen.

Lue tästä lisää Villa Kissingen huvilasta

Toinen maailmansota mullistaa

Toisen maailmasodan syttyminen toi pommikoneet Suomen taivaalle vuonna 1939. Ilmahyökkäyksissä Kruunuvuoressa paettiin suojaan Venäjän vallan aikana tehtyyn ammusvarastoon. Kallion sisään louhittu varasto toimi turvallisena paikkana pommitusten aikana. Ammusvarasto on tänäkin päivänä olemassa, mutta sen suuaukko on tukittu satoja kiloja painavilla kivenlohkareilla.

Toisen maailmansodan päättyminen vaikutti suuresti Kruuvuvuoren huviloiden elämään. Saksa julistettiin sodan häviäjäksi ja lakimuutoksen perusteella Saksan rajojen ulkopuolella asuvien saksalaisten omaisuudet (rakennukset, maat, irtaimisto, rahat, arvopaperit jne.) luovutettiin Neuvostoliitolle. Saksalaiset saivat Kruunuvuoren alueelta pikahäädön ja neuvostoliittolaiset rakensivat alueesta venäläisten ja suomalaisten aateveljien kesänviettopaikan. Tällöin mm. Villa Kissingen kanala muutettiin kesäasunnoksi. Suomen Kommunistinen Puolue, SKP, vuokrasi alueen Neuvostoliitolta jäsentensä virkistyspaikaksi. Huvilaelämä Kruunuvuoressa jatkui, mutta eliitti oli vaihtunut keskiluokkaan ja työläisiin.

Yksi kuuluisimmista Kruuvuvuoren vieraista on ollut tšekkoslovakialaisen kestävyysjuoksija ja nelinkertainen olympiavoittaja Emil Zátopek (1922–2000). Emil Zátopek vieraili Kruunuvuoren huvila-alueella Helsingin olympialaisten aikana vuonna 1952.

Kommunistisena aikana yhdessä huvilassa vietti aikaa monta perhettä ja sopusointuista elämää varten tehtiin yhteiset säännöt. Alkoholin käytön kieltämisellä pyrittiin estämään häiriötilanteiden syntymiset ja muutenkin ohjeistuksissa korostettiin siisteyttä ja järjestystä. Neuvostoliiton lähetystön henkilökunnalla oli lupa vierailla viikonloppuina Kruunuvuoren huviloilla, jonne he saapuivat pitkillä ZIM -autoilla.

Ohjeiden lopussa todettiin seuraavaa:
“Yleensä tällainen kollektiivinen oleskelu edellyttää kollektiivista vastuuta ja käyttäytymistä, mutta myös jokainen yksilö vastaa oleskelustaan ja käytöksestään yksityisesti. Näillä ensilukemalta tiukoilta näyttävillä ohjeilla rohkenemme kuitenkin toivottaa niin saaren asukkaille kuin vieraillekin virkistävää kesää ja uskomme saaren antimien suovan nautintoa ja tyydytystä käyttäjilleen”.

Uusi omistaja

Vajaan kymmenen vuoden neuvostoajan jälkeen Neuvostoliitto myi Kruunuvuoren huvila-alueen 19 hehtaarin maa-alueen rakennuksineen vuonna 1955 liikemies Aarne Aarnion (1917-2013) Palkki Oy:lle 47 miljoonalla markalla. Aarnio ei ollut kiinnostunut alueen huviloiden historiasta ja kauppa merkitsi kuoliniskua paratiisinomaiselle huvilayhdyskunnalle. Hänen intressinään oli kaavoittaa alue rakennuskäyttöön ja rakentaa uudenlainen asumisalue tuhansille ihmisille. Vuoden 1968 rakennussuunnitelmissa on esitetty jopa 12-kerroksisia kerrostaloja. Kaupunki ei kuitenkaan suostunut antamaan rakennuslupaa, sillä infran rakentaminen syrjäiselle alueelle olisi ollut valtava projekti. Aarnio teki ehdotuksia vielä kolmeen kertaan vuosina 1977, 1982 ja 1998, mutta rakennuslupaa ei edelleenkään tullut.

Suru oli suuri niille perheille, jotka olivat pitäneet aluetta kesäpaikkanaan: “Koko loppukesän ripottelimme heinän siemeniä poluille, että ne kasvaisivat umpeen ennen kuin uudet asukkaat tulisivat”.

Vuoden 1955 kauppojen jälkeen huviloiden asukkaiden keskuudessa vallitsi yleinen epävarmuus. Mahdollisen rakennushankkeen vuoksi huviloiden ylläpito ja kunnostus ei tuntunut enää tärkeältä. Rakennustöiden piti aloittaa alueella, mutta niin ei koskaan tapahtunutkaan. Vuodet ja vuosikymmenet vierivät, mutta alueelle ei koskaan myönnetty rakennuslupia. Vuoden 1955 jälkeen Kruunuvuori alkoi elää omillaan yksi kesä kerrallaan Aarnion Palkki Oy:n työntekijöiden kesäasunnoina. Huvilat koostuivat toimeliaista asukkaista, mutta yleinen epävarmuus alkoi näkyä huviloiden ylläpidossa. Ensimmäiset merkit huviloiden rappeutumisesta alkoivat näkyä 1970-luvulla kun Naima Lindbergin kuoltua 1975 Lindbergin huvila jäi pysyvästi autioksi. Pikkuhiljaa asukkaat jättivät huvilansa ja alue jäi oman onnensa nojaan. Vanhoista loistonajoista jäivät kertomaan enää hylätyt autiohuvilat, joista suurin osa on jo lyyhistynyt kasaan tai palanut. Alueella on teoriassa enää yksi huvila joka voisi olla pelastuskelpoinen mikäli niiden pelastustöihin käydään mahdollisimman pian.

Lue tästä lisää Lindbergin huvilasta

Nykytila ja tulevaisuus

Kruunuvuoren huvilaidylli katoaa. Sen on kertonut sanattomasti se vauhti millä huviloita tällä hetkellä tuhotaan. Entisen öljysataman paikalle toteutettava 10 000 asukkaan uusi kaupunginosa tuskin parantaa tilannetta. Helsingin kaupunki näkisi alueen mielellään ilman vaarallisia ja remonttikustannuksiltaa kalliita. Sen ainoa toivo ovat tuhopolttajat sekä rakenteiden nopea maatuminen. Vuonna 2011 museovirasto oli tutkimassa kolmen rakennuksen suojelemismahdollisuuksia, mutta toimet tapahtunevat liian myöhään. Tällä hetkellä kaksi alustavan suunnitelman mukaan suojeltavaksi suunniteltu rakennusta on tuhopoltettu ja ainoa on jo niin huonossa kunnossa että suojeleminen on mahdollista vain teoriassa.

Kruunuvuoren alue rantakallioineen, metsineen ja metsälampineen on nykyisellään merkitty olemaan virkistysaluetta, mutta Aarnion perikunta vastustaa virkistysalueen laajuutta ja perää yhä rakennusoikeutta alueelle.

Kruunuvuori on paikka, jota on vaikea kuvailla sopivilla sanoilla. Valokuvat, tekstit tai videot eivät riitä kertomaan kaikkea. Alueen puoliksi romahtaneet huvilat herättävät vain hämmentyneitä kysymyksiä, joihin ei oleteta saavan vastauksia. Kruunuvuori on samanaikaisesti karu, kaunis ja surullinen muisto eliitin huvilakulttuurista, välinpitämättömästä omaisuudenhoidosta sekä kunnallisesta päätöksenteosta.

Kommentoi

Korjaa, kehu tai kivitä

2 replies

Jenni says:
08/01/2021 at 04:16

Hei. Haluaisin tietää tarkemman sijainnin noille kruunuvuoren kartanolle. 🙂 kuvaan niitä. En levitä julkiseen tietoon tarkkoja paikkoja. Kiitos etukäteen.
Vastaa
Sellman says:
07/25/2023 at 11:34

onko hålvik vielä olemassa?
Vastaa