Auta tekemään juttuja
Osta Urbanex Ninja -tarra. Pienikin osto on pitkälle eteenpäin.
Hylätyt talot ovat usein kasvottomia kunnes niistä paljastuu esiin inhimillisiä yksityiskohtia. Tarinat tai merkit eletystä elämästä herättävät paikat taas henkiin. Ilman niitä rakennus on vain rapistuvaa maalia ja hiljaisuutta. Meidän tarkoituksenamme on saada kasvot tuolle yksinäiselle rakennukselle, joka on tarjonnut kodin lämpöä lukuisille ihmisille, lapsiperheille ja pariskunnille.
Olemme saaneet vinkin Vantaan Pähkinärinteessä sijaitsevasta talosta, jonka ulko-oven yläpuolella oleva numerovalaisin on palanut yhtäjaksoisesti kuukausien ajan. Tuo pieni poikkeavuus oli herättänyt ainakin yhden ohikulkijan huomion. Pienet poikkeavuudet normeista ovat urbaaneille löytöretkeilijöille kuin majakka purjehtijoille tai kuin hiirenloukun juustopala siimahännille.
Käännymme päätieltä ja saavumme talon piha-alueelle. Etenemme varovasti, sillä emme tiedä mitä edessä odottaa. Lähempi tarkastelu tuo esiin rikkaruohoista rehottavan pihan sekä talon seinien rapistuneen maalipinnan. Kyseessä on 50-luvun kolmen asunnon pientalo, joka on kuulunut paikalliselle energiayritykselle. Todennäköisesti se on rakennettu yrityksen työntekijöiden työsuhdeasunnoiksi.
Talon ikkunat ovat saaneet vaneripeitteet, mutta ne eivät ole estäneet tuholaisia. Tuholaisten ansiosta autotallin ovi repsottaa avonaisena. Kurkistamme sisään ja olemme saamassa ensimmäisen järkytyksen. Autotallin lattialla makaa alaston vauva. Nopeasti ensipelästymisen jälkeen huomaamme, ettei kyseessä ole elävä tai edes oikea vauva. Kyseessä on nukke. Huojennumme ja tutkimme lisää. Autotallin kautta ei pääse asuntoihin.
Kierrämme talon ja huomaamme talon keskimmäisen oven olevan raollaan. Jyrkät portaat lähtevät pienestä eteisestä yläkerran huoneistoon. Lähestymme yläkertaa varovasti, sillä tunnemme ettei tämä ole aivan tavallinen hylätty talo. Emmekä edes tiedä olemmeko paikassa yksin.
Mitä ylemmäs portaita kuljemme, sen hämmästyneemmäksi päädymme. Portaiden väistyessä esiin tulee huoneen vastapäinen seinä, joka on tekstien ja piirrosten peittämä. Muutamien suomenkielisten tekstien seasta voi erottaa vierasperäisellä kielellä kirjoitettuja tekstejä. Niiden tarkoitusta emme ymmärrä. Huoneiston seinillä on piirustuksia, jotka eivät ole mitä tahansa sutaisten heitettyjä sotkuja. Ne ovat selkeästi suuremman taidekokonaisuuden suunnitelmia.
Yritämme etsiä vinkkejä siitä millainen taiteilijasielu täällä on asunut. Muutama tyhjä alkoholipullo luo mielikuvan stereotypisestä taiteilijasta. Tyhjä tupakka-aski luo mielikuvan ataljeen kattoa kohti hivuttautuvasta tupakansavusta, jonka hämyssä kuivunut pensseli saa uutta elinvoimaa öljyväripaletin värinapista. Punaisen, mustan ja vihreän sävyt vaikuttavat olleen taiteilijan suosiossa.
Ensimmäinen todellinen vinkki taiteilijan henkilöllisyydestä saadaan huoneiston seinältä löytyneestä Taidemaalariliitto ry:n laskusta. Se on Taidemaalariyhdistyksen jäsenmaksun toisen erän lasku. Lasku kertoo tässä asunnossa asuneen ja työskennelleen taiteilijan nimen olevan Matias Lehto.
Päätämme etsiä Matiaksen ja ottaa selville miksi mies asui täällä ja miksi asunnot ovat nyt autioina.
Sitä ennen yritämme luoda mielikuvia Matiaksesta talosta löytyneiden vihjeiden perusteella. Talo on irtaimistoltaan tyhjä, joten vinkkejä tarjoavat ainoastaan seinille tehdyt piirustukset sekä rappusten viereen hylätyt taideteokset.
Seinien piirustuksia tutkiessa koemme olomme jotenkin kiusaantuneeksi. Aivan kuin olisimme joutuneet arvostelemaan teoksia, joiden tiedämme olevan keskeneräisiä. Keskeneräisiä tai luonnosvaiheessa olevia teoksia ei tulisi koskaan arvostella lopullisina, mutta toisaalta ne ovat ainoita mitä meillä on nähtävänä. Luonnosten kautta meille muodostuu kuva kokeilevasta taiteilijasta, jolla on vahva näkemys itsestään. Hän ei yritä olla pakonomaisesti erilainen, mutta haluaa katsoa aiheita omalla tavallaan. Teoshyllyssä oleva pelialusta ja patsas kertovat kokeilunhalusta, mutta ehkä myös siitä, ettei taiteilija ole halunnut pysyä yhden taidemuodon sisällä.
Jatkamme kierrosta. Talossa on kaksi muutakin asuntoa sekä kellarikerros. Niiden antamat vihjeet ja kiinnostavuus eivät kuitenkaan vedä vertoja kadonneen taiteilijan mysteeriin.
”Lähdemme hylätyltä talolta pois kysymyksien kanssa. Emme edelleenkään varmuudella tiedä millainen taiteilija täällä on asunut. Päätämme selvittää asian perinpohjin.”
Google tuo helposti todennäköisiä vastauksia kysymyksiimme. Linkkien kautta päädymme Matiaksen omille nettisivuille ja löydämme hänen Instagram-profiilinsa, jota koristavat tutunoloiset teokset sekä aiheet. Yllättäen Instagramista löytyy myös urbaanin löytöretkeilyn aiheita. Sivuilta selviää, että kyseessä on nyt Kirkkonummella asuva 1985 syntynyt mies. Miehen omilta nettisivuilta löytyvät yhteystiedot. On aika ottaa yhteyttä sivuilta löytyvään sähköpostiosoitteeseen.
Jo seuraavana päivänä saamme vastauksen Matiakselta. Hän kertoo olevansa tarinamme henkilö ja asuneensa keltaisessa talossa vuosien 2008 ja 2015 välisen ajan.
Matias kertoo, että talon tulevaisuudesta oli aavistuksia jo vuokrasopimusta tehdessä. Talon purkaminen mainittiin huoneistoesittelyssä ohimennen, samalla kertoen, ettei suurempia remontointeja enää tehtäisi. Muutto tulisi kyseeseen mikäli suurempaa vahinkoa ilmenisi. Purkamisen määräaikaa ei annettu, mutta huojentavasti purkupäätöksen etenemisestä luvattiin ilmoittaa hyvissä ajoin.
Asuntonäytön aikana asunnossa oli vanhojen talojen kaltainen hieman tunkkainen ilma. Monille tulee hajusta mieleen tilanne tai paikka omasta lapsuudesta. Hajusta huolimatta Matias päätti allekirjoittaa vuokrasopimuksen. Vuokra määriteltiin kohtuulliseksi. 500 euron kuukausivuokraa korotettiin vuosittain. Seitsemän vuotta myöhemmin summa oli noussut 700 euroon. Se oli edelleen kohtuullinen vuokra huomioiden yleisen hintatason sekä asunnon koon.
Muuttaessaan Matias sai naapurikseen alakerran vanhemman herrasmiehen, Raimon, joka oli jäänyt asumaan vanhaan työsuhdeasuntoon eläköitymisen jälkeen. Hänen kanssaan asuminen oli ongelmatonta. Talon kolmas asunto oli tyhjillään jo Matiaksen muuttaessa sisään.
Talon sujuvaa asumista ei haitannut Matiaksen musiikkiharrastus. Ukkopurukalla Matias kumppaneineen soittivat aluksi talon autotallissa. Treenikämppä siirrettiin loppuvaiheessa yläkertaan Miikan huolestumisen vuoksi. Miikka pelkäsi suotta vanhan autotallin asbestiputkieristeitä. Näiltä ajoilta jäivät yläkerran huoneen seinään kirjoitetut laulujen nimet. Biisilista toimi muistilistana. Yläkerran asunnossa nauhoitettiin Real Mono -albumi vuonna 2014.
Eteisen mystiset piirustukset saivat selkeän syyn. Ne ovat peräisin loppubileistä. Taiteilijalle tyypillisesti myös loppujuhla kuului osaksi taidemuotoa. Vieraat saivat piirtää yhdelle seinistä mitä halusivat. Seinään oli hyvä piirtää eikä purkutalon seinien piirtelystä tarvinnut odotella valituksia.
Asuminen talossa oli rentoa, mutta varjokuvia toivat pelot ränsistyneen talon ulkokuoren houkuttelemista tihutyöläisistä. Uteliaimmat ihmiset saattoivat kulkea pihan poikki ja tutkiskella talon tilannetta. Talo kuitenkin kesti ajan hammasta ja rappiota hyvin. Kovalla pakkasella riitti sähköpatterin kytkeminen pistokkeeseen sekä villasukat. Vapaasti lämmitettävä sauna kellarissa tarjosi lisälämpöä.
Korjaa, kehu tai kivitä
esimerkkejä näkemistämme kohteista
Kiitos taas, sivujanne on todella kiva seurata ja kun minuakin kiinnostaa vanhat rakennukset ja niiden historia. Aina kun katson kuvianne/videoitanne, herää kysymys, että kuka ja ketkä ovat tässä asustelleet, tai että joku on tämänkin talon rakkaudella perheelleen rakentanut. Siis iso kiitos kuvaajille ja ”urbanisteille” jotka jaatte näitä meidän muidenkin iloksi.
Kiitos heittotähdestä.
Meillä oli samallaine pannu ku tuosa autio talossa ja se ala kattila oli iha paska