Forsströmin louhos sijaitsee Mätäsvaaran kylässä, Lieksassa. Forsströmin louhos oli molybdeenikaivos ja se toimi vuosina 1939-1947. Tänä päivänä Mätäsvaaran kylässä asuu 50 asukasta, mutta huippuvuosinaan asukkaita oli noin 1000.
Pielisjärveläinen kulkukauppias ja torppari Erik Ikonen (1847–1921) oli innokas geologian harrastaja, joka oli saanut kyseenalaista mainetta harrastuksestaan. Ikosella oli tapana tutkia kallioita ottaen niistä kivinäytteitä käyttäen työkaluinaan moskaa ja meisseliä.
Ikonen irroitti sinnikkäästi Mätäsvaaran kalliosta pieniä lohkareita ja lähetti lupaavimmat kivinäytteet Pielisen kautta laivalla Joensuun juna-asemalle ja sitä kautta Helsingissä sijainneeseen geologiseen tutkimuslaitokseen.
Geologinen tutkimuslaitos vahvisti molybdeenilöydön. Molybdeeniä käytettiin korkealaatuisten työkaluterästen raaka-aineena. Tuohon aikaan molybdeeni oli harvinaista ja Amerikat tuottivat 90 prosenttia maailman molybdeenista.
Suomen kaivospiirit olivat tuolloin pienet ja tieto malmilöydöstä kantautui nopeasti Lohjan kalkkitehtaan perustajan Karl Forsströmin tietoon. Hän lähti mukaan koelouhintaan vuonna 1903. Omituisen harrastuksen vuoksi Erik Ikonen oli saanut ilkikurisen lempinimen Hullu-Erkka. Löydön jälkeen miehen arvostus nousi ja lempinimi vaihtui Kulta-Erkaksi.
Malmiesiintymän louhiminen päästiin aloittamaan vasta 1939 malmin rikastamistekniikan kehittyessä.
Mätäsvaaran kylällä on poikkeavia asuintaloja. Sinne rakennettiin Alvar Aallon suunnittelemia elementtitaloja sekä Venäjältä siirrettyjä asuintaloja.
Mätäsvaaraan nousi vuosien 1939-40 suomen suurin kaivos heti Petsamon nikkelikaivoksen jälkeen. Kaivoksen oheen rakennettiin kaivostyöläisten vaatimat asuintalot, jotka olivat aikansa nykyaikaisimpia. Niiden suunnitteluun palkattiin arkkitehti Alvar Aalto. Mätäsvaarasta tehtiin edistyksellinen kylä. Lähes kaikissa taloissa oli keskuslämmitys, viemäröinti, vesijohto sekä sähköistys. Kylässä oli lääkäri, terveydenhuolto, ravintola, kolme kauppaa, poliisi, posti, suutari, parturi, apteekki ja kirjakauppa. Nyt näistä ei ole enää yhtäkään jäljellä.
Sotavuodet pitivät kaivoksen kiireisenä. Molybdeeni vietiin Saksaan aseteräksen valmistamiseen. Rikastamon tuotanto pidettiin käynnissä pysähtymättömänä kolmen vuoron voimin. Saksa oli kiinnostunut kehittämään kaivoksen toimintaa ja toimittivat työtekijäpulaa paikkaamaan kaivostaustaa omaavia venäläisiä sotavankeja. Heidän vankeusaikansa oli muita helpompaa, sillä heidän liikkuminen oli hyvin vapaata.
Mätäsvaarasta murskattu hienojakoinen hiekka toimitettiin jätehiekka-alueelle sen jälkeen, kun molybdeeni oli erotettu kvartsipitoisesta kalliosta. Jätehiekka-alue muodostui entisen Mantilanlammen kohdalle ja sen erottaa helposti valkoisesta hienosta hiekasta. Vaalea väri johtuu runsaasta kvartsin määrästä.
Syyskuussa vuonna 1944 saapui rauha. Molybdeenin viesti Saksaan loppui kuin seinään. Samoihin aikoihin molybdeenin hinta romahti, kun aseteräksen kysyntä hiipui ja Yhdysvalloista löytyi valtavia molybdeeni-esiintymiä. Molybdeenin tuottaminen ei ollut enää kannattavaa. Heinäkuun 12. päivänä 1947 rikastamon toiminta pysähtyi ja kaivoksen koneet myytiin. Kaivosmiehet lähtivät töiden perässä muualle ja kylän rappio alkoi.
Outokumpu pohti toiminnan aloittamista uudelleen 60–80-luvulla. Molybdeeniesiintymien arvioitiin kuitenkin olevan hyvin hajanaisia ja vähäisiä. Aiemmin louhittu malmi oli ollut jo aiemmin hajanaista ja heikkolaatuista, eikä mikään todistanut laadun paremmuudesta syvemmällä. Kaivoksen uudelleenavaamista ei arvioitu taloudellisesti kannattavaksi.
Kaivoksessa kävijän kannattaa tutustua myös Varpasentien toisella puolen suuren hiekka-alueeseen. Hiekka-alue on peräisin kaivostoiminnasta syntyneestä jätehiekkasta. Hiekka on hienojakoista kvartsihiekkaa. Dyynialueella on jäljellä vielä puurakenteita jonkinlaisesta hiekankuljettimesta.
Kvartsipitoista on yritetty hyödyntää taollisuudessa usein. Sotien jälkeen hiekasta yritettiin tehdä lasia, mutta se ei onnistunut.
Paikallinen yrittäjä vuokrasi jätehiekkakasan sekä siilot Lieksan kaupungilta 1980-luvulla tarkoituksenaan valmistaa hiekasta hiekkapuhallushiekkaa. Yritys epäonnistui, sillä hiekassa oli kvartsia. Seuraavaksi yritys koetti tuottaa hiekkaa keernahiekaksi Jyväskylän valimolle. Nopeasti ilmeni, että hiekassa oli liikaa rautaa, joten hiekka tarttui valukappaleisiin. Kokeiluista luovuttiin ja vuokrasopimus myytiin uudelle omistajalle, joka aikoi huuhtoa hiekan sisältämän kullan. Mahdollisesta menestystarinasta ei ole tietoa.
Kaivoksessa kävijän kannattaa tutustua myös Varpasentien toisella puolen suuren hiekka-alueeseen. Hiekka-alue on peräisin kaivostoiminnasta syntyneestä jätehiekkasta. Hiekka on hienojakoista kvartsihiekkaa. Dyynialueella on jäljellä vielä puurakenteita jonkinlaisesta hiekankuljettimesta.
Tässä esimerkkejä näkemistämme paikoista
Osta Urbanex Ninja -tarra. Pienikin osto on pitkälle eteenpäin.
Surullisenkuuluisa avolouhos
