Mikael Soininen – Pukinmäen hylätyn kokeilukoulun perintö

Urbanex Ninja - Urban Exploring

Mikael Soininen – Pukinmäen hylätyn kokeilukoulun perintö

Mikael Soinisen hylätty koulurakennus niputtaa yhteen 30 vuotta tyhjillään olleen autiotalon sekä erään Suomen tärkeimmistä koulutoimen pääjehuista. Kyseessä on Mikael Soinisen hylätty kokeilukoulu Helsingin Pukinmäessä. Tarina saattaa vaikuttaa tylsältä, mutta tämän jälkeen tiedät ketä syyttää oppivelvollisuudesta. Helsingin Pukinmäen kokeilukoulu oli vain alku maailmalla arvostetulle koulutusjärjestelmällemme, jonka synty sai alkunsa sata vuotta sitten.

Maaseudusta luksushuvilatonteiksi

Tarina alkaa 1910-luvun alussa tapahtuneesta nuijanheilautuksesta, jossa Pukinmäkeen kuuluva maa-alue päätettiin lohkoa huvilatonteiksi. 1900-luvun alussa Helsingin keskustan huvilatontit olivat olleet jo kauan jaettu loppuun ja sopivia paikkoja kesäiseen huvilaelämään jouduttiin katselemaan yhä kauempaa. Näin syntyi mm. Kruunuvuoren hylättyjen huviloiden alue.

Pukinmäen tonttien jakaminen tehtiin brutaalisti tulojen mukaan. Parempi puoli alueesta kaavoitettiin hyvätuloisille ja metsäiset maatilkut niille, joilla oli varaa rakentaa keskinkertainen kesäasumus. Epäonnekseen tonttien myyminen oli lähtenyt liikkeelle aikaan, jolloin yleinen levottomuus ja pelko olivat kasvaneet maailmalla.

Linnoitustyöt hiljentävän tonttikaupat

Tonttien menestyksekkään myymisen hiljensi lähestyvä 1. maailmansota. Suomi oli vielä vuonna 1914 osa suurta Venäjän valtakuntaa. Venäläiset päättivät rakentaa Helsingin ympärille vankan linnoitusketjun ja yksi puolustuslinja kulki aivan varakkaille tarkoitettujen tonttien vierestä. Linnoitusketjun rakentaminen pelästytti kermaa kahviinsa vaatineet hyvätuloiset ja monet peruuttivat tonttivarauksensa.

Huvila-alueen toteutus kuihtui. Muutamia huviloita ja rakennuksia ehti valmistua alueelle ennen kuin haaveet lopullisesti kuopattiin. Yksi valmistuneista rakennuksista Lundelin huvila, joka myöhemmin opittiin tuntemaan Mikael Soinisen talona.

Katso video

Talon tarina alkaa Mikael Soinisesta

Mikael Soininen (1860 Kuhmo –1924 Helsinki) teki komean elämäntyön. Hän oli muunmuassa SYK:in opettaja, kasvatustieteilijä, tietokirjailija ja poliitikko sekä kirkollis- ja kouluministeri, joka ajoi kiihkeästi uudistuksia kouluasioihin. Hän toimi kouluylihallituksen ylijohtajana 1917–1924. Soinista vieroksuttiin kouluhallinnossa, sillä hän tavoitteli radikaaleja uudistuksia hitaasti kehittyvälle ja vanhoilliselle koulutusjärjestelmälle.

Soininen oli aktiivinen ja eteni Edistyspuolueen kansanedustajana opetusministeriksi ja pääministeriehdokkaaksi asti. Hänen poliittinen uransa edistyspuolueessa jäi melko lyhyeksi, sillä syksyllä 1923 hänellä todettiin vatsasyöpä. Mikael menehtyi syöpään 64-vuotiaana maaliskuussa 1924.

Oppivelvollisuuslaki syntyy 1921

Mikael Soinisen tärkein saavutus oli oppivelvollisuuden säätäminen vuonna 1921. Vähemmän merkityksellisenä tekona mainittakoon Helsingin yliopiston saaneen nykyisen nimensä vuonna 1919 Soinisen ehdotuksen mukaan.

Soinista pidetään Suomen vahvimpana vaikuttajana opetus- ja kasvatusopissa. Hän oli jo väitökirjassaan maalaillut ajatuksia yleisestä oppivelvollisuudesta. Soinisen ajatukset olivat omaperäisiä ja poikkesivat monessa suhteessa muiden näkemyksistä. Erityisesti ruotsinkieliset professorit olivat hänen näkemyksiään vastaan, sillä Soininen puolsi suomenkielistä opetusta.

Hänen näkemyksen mukaan kouluopetuksen tehtävänä oli kasvattaa tahtoa ja sitä kautta ihmisen siveellistä luonnetta eikä ainoastaan keskittyä tietämiseen ja ymmärrykseen. Soininen kannatti poikien ja tyttöjen yhteisopetusta, jonka keskeisiä ideoita olivat opetussuunnitelman käsite, harrastuksiin innostaminen, muodolliset asteet, mm. kasvattavan ja käytännön opetuksen idea.

Pukinmäen kokeilukoulu

Vuonna 1912 Soininen nimitettiin koulu-uudistusta suunnittelevan komitean puheenjohtajaksi. Pukinmäki oli suomalaistumassa kovaa vauhtia ruotsinkielisten jäädessä vähemmistöksi. Soininen halusi kehittää koululaitosta ja halusi tarjota suomenkielistä koulumahdollisuutta. Tätä tavoitetta vauhdittaakseen Soininen perusti vuonna 1913 suomalaisen kokeilukoulun Pukinmäeltä ostamaansa Lundellin huvilaan. Samana vuonna hän toi kokeilukouluun yhdet ensimmäisistä Pukinmäen sähkövaloista. Sähkön saapuminen toimi huomion herättimenä ja samalla toi tunnettavuutta koululle ja sen nykyaikaisille metodeille.

Pukinmäki sijaitsi tuolloin maaseudulla, joten oppiaineet painottuivat kotiseutuopetukseen. Opetuksesta vastasivat mm. Mikaelin pojan Kaarlo Soinisen puoliso Aliina Soininen.

Liikuntasali rakennettiin tontin reunalle. Se muistutti tavallista latoa, sillä poikkeuksella, että sen ylälaidassa olivat suuret avoikkunat tuomassa valoa liikuntasaliin.

Talon alakerta toimi koulutiloina ja yläkertaa Soinisen perhe käytti asuntonaan. On kerrottu, että talon toista kerrosta oli laajennettu ja laajennuksen ansiosta talon muotokieli muodostui persoonalliseksi.

Kokeilukoulu toimi vuodesta 1913 aina vuoteen 1954 uuden kansakoulun valmistumiseen asti. Soininen on Pukinmäen ”tuntematon” julkkis ja hänen perinnettä jatketaan edelleen Pukinmäen ala-asteella sekä 1997 valmistuneessa koulutalossa. Kouluun hakeutui Soinis-henkisiä opettajia, jotka halusivat seurata Soinisen opetusmetodeja.

Kokeilukoulun muutettua Soiniset tarjosivat talonsa alakertaa Pukinmäen sivukirjaston sijoituspaikaksi. Elettii vuotta 1956. Sivukirjasto lakkautettiin vuonna 1968. Kirjastossa käyneeet naapurit muistavat vieläkin tutun kirjapaperin tuoksun. Kirjaston koko oli hyvin vaatimaton ja lainattavat kirjat mahtuivat kahteen huoneeseen.

Mikael Soinisen pojanpoika Arvo

Mikael Soinisen pojanpoika Arvo asui talossa Virva-Liisa vaimonsa kanssa. Arvo oli isänsä tavoin korkeasti oppinut ja toimi yliopistossa dosenttina. Virva-Liisa toimi tyttölyseon arvostettuna opettajana. Arvo muistetaan keppiin nojaavana pitkänä miehenä, joka ei juuri mennyt maailman houkutuksiin. Hän oli invalidi jo syntymästään, Cp-vammainen. Hän oli nuoruudessa sairastunut mahdollisesti polioon ja se oli saatttanut osin vaikeuttaa kävelyä.

Mikael Soinisen talo autioituu 1987

Arvoa kiinnosti talon kunnossapito ja puutarhan näyttävyys. Iän tuomat vaivat veivät lopulta innon kunnossapitoon.

Vanha Soinisen hirsirunkoinen rapattu talo oli ennen kuusikymmentä lukua maalattu vääränlaisella, hengittämättömällä maalilla. Tästä oli seurauksena alempien hirsien mätäneminen. Talon korjaaminen olisi tullut huomattavasti kalliimmaksi kuin uuden rakentaminen, joten he päätyivät uuden talon rakennuttamiseen. Vanha koulurakennus esitettiin myöhemmin suojeltavaksi kohteeksi, mutta Arvo Soinisen esitettyä faktat, talon suojelusta luovuttiin. Talo oli saanut 80-luvulla korjauskehotteita, joita voimistettiin uhkasakkovaatimuksilla. Uhkasakoista päätettiin luopua talon kunnon paljastuttua.

Arvo ja Virva Soininen rakennuttivat itselleen uuden talon entisen taakse, johon he pääsivät muuttamaan 1987. Huonokuntoinen ja remontoimaton koulutalo jäi autioksi. Tontilla oli myös pienempi talo, joka oli rakennettu Arvo Soinisen äidille Arvon ja Virva-Liisan mentyä naimisiin. Tätä rakennusta kutsuttiin anopinmökiksi.

Koulutaloon jäi valtaosa irtaimistosta ja mukaan otettiin vain tarpeellinen. Jääkaapista löytyivät 30 vuoden takaiset elintarvikkeet ja pilttipurkin päällä maalarinteipinpalasessa lukee vuosiluku -86.

Virva-Liisa Soinisella todettiin dementia, joka myöhemmin diagnosoitiin alzhaimeriksi. Arvo Soininen halvaantui vuosituhannen vaihteessa ja menetti puhekykynsä ja oli täysin pyörätuolista riippuvainen. Hän kuoli tammikuussa 2004. Virva Soininen asui uudessa talossa lähes liikuntakyvyttömänä yksin kuolemaansa asti 2011 lukuunottamatta pitkäaikaisia sairaalassaoloja.

Arvolla ja Virva-Liisalla ei ollut rintaperillisiä. Perintö siirtyi lainmääräämän kaavan kautta kaukaiselle perilliselle, joka laittoi tontin taloineen myyntiin. Hän ei ollut kiinnostunut paikan historiallisesta arvosta. Historialliset tavarat Pukinmäen kokeilukoulusta päätyivät purkutraktorin kauhan kautta jätelavalle. Yksi merkittävä tapahtuma oli poistunut näkyvistä.

Talo oli kuin paluu kansakoulun aikaan; huoneen lattian täyttivät kouluvihkojen pinot, joista valtaosa oli kirjoitettu täyteen 1920-30 -luvuilla. Avaamattomissa laatikoissa oli äidinkielen oppikirjoja 1930-luvilta. Tutustumiskäyntimme aikana talo oli palannut sadan vuoden takaiseen historiaansa. Talo sai olla viimeisiin vuosiinsa asti melko hyvin omissa oloissaan suhteellisen vähäisellä ilkivallalla.

Tontille rakennetaan vieriviereen kahdeksan omakotitaloa. Toivottavasti Mikael Soinisen tien 6 uudet asukkaat osaavat nostaa hattua historialliselle asuinpaikalleen.

Jääkaappi vie takaisin vuoteen 1987

Talon jääkaappi vie vierailijan 30 vuoden takaiseen aikaan. Pilttipurkin päälle kirjoitettu vuosiluku 1986 kertoo sen faktan, että jääkaappiin jäi elintarvikkeet kun Arvo sekä Virva-Liisa muuttivat samalle tontille valmistuneesee uudisrakennukseen.

Löydätkö tuttuja tuotteita?

Katso lisää kohteita

esimerkkejä näkemistämme kohteista

Urbanex Ninja - Urban Exploring

Mustanaamio kuiskaa:

Ota vain valokuvia, jätä vain jalanjälkiä