Autiotalo – Vandaalien tuhoama kesähuvila

Kaikki talot eivät autioidu itsestään. Joskus tarinaan liittyy ulkopuolisia, joiden tekemisien vuoksi omistajat menettävät talonsa.

Lue lisää

Huvilasta asunnoksi

Talon tarina alkaa 1930-luvulla, jolloin kaupunkilaisperhe rakennutti maalle kesähuvilan. Huvila oli kaukana maaseudulla ja matka osoittautui vuosien aikana turhan pitkäksi.

Oli aika myydä kesähuvila seuraaville käyttäjilleen.

Uusi ostaja remontoi talon perheelleen talviasuttavaksi ja talosta tuli ympärivuotinen asunto.

Piha oli suuri ja puutarha oli yksi talon ylpeydenaiheista. Perennat, mansikat, mustaherukat ja omenapuut tuottivat satoa yllinkyllin samaan aikaan kun vihannesviljelmät toivat ruokapöytään perusruokatarvikkeet perunoista salaatteihin ja juureksiin.

1960-70 -luvulla taloa laajennettiin ja mansardikattoinen talo sai suuremman olohuoneen sekä säilytystilaa. Remontin aikana saatiin myös kellariin uudet lämmityslaitteet.

Vuodet kuluivat ja talon tekniikka vanheni. Asiantuntijat sanoisivat, että tekniikka tuli tiensä päähän. He olivat oikeassa.

Edessä olisi suuri remontti, jonka kannattavuutta tuli harkita tarkoin. Talolla ei ollut kunnallistekniikkaa ja viereinen vilkas tie oli saastuttanut talon ainoan kaivon. Kunnallistekniikan vetäminen olisi tullut turhan kalliiksi.

Katso video huvilasta

Asunnosta takaisin huvilaksi

2010-luvulla tapahtui päätös. Talo oli teknisin puolin huonossa kunnossa eikä ikääntynyt asukas pärjännyt enää yksin.

Oli edessä muutto, muutto viereisellä paikkakunnalla sijaitsevaan kerrostaloasuntoon. Siellä ikkunoista ei vetäisi ja lämpöpatterit puskisivat tasaisella voimalla lämmintä ilmaa huoneistoon. Muutto oli vaikea päätös, mutta oikea siihen elämäntilanteeseen.

Talosta ei luovuttu. Talossa lapsuutensa viettänyt tytär otti talon haltuunsa perheensä kesäpaikaksi. Taloa ja pihaa huollettiin. Nurmikot leikattiin eikä taloa päästetty näyttämään autiotalolta. Pari vuotta se sai olla kesäasuntona, kunnes kellarin ikkunaan ilmestyi kiven aiheuttama reikä. Ensimmäisten tihutöiden jälkeen ilmestyi seuraava ja sitä seuraava.

Korjaukset eivät pysyneet vandaalien perässä ja lopulta talon ikkunat oli pakko vaneroida suurempien tuhojen estämiseksi. Se oli turhaa, sillä hyvin nopeasti kesäpaikkana toiminut huvila oli tullut tiensä päähän. Vanerit revittiin irti ja ovi murrettiin auki. Varastelijat varmistivat vandaalien tekemän tuhon varastaessaan ikkunoiden ulkopokat sekä kaiken minkä vain pystyi käyttämään uudelleen tai myymään. Jopa pihalla ollut suuri valurautapata varastettiin.

Kaikki tapahtui liian aikaisin. Talolla olisi ollut vielä monta lämmintä kesää edessään. Vähemmän kuin takanaan, mutta kuka menneitä muistelee?