Paakkilan louhos on entinen asbestikaivos, joka oli toiminnassa vuosina 1904-1975 Tuusniemen kunnan Paakkilan kylässä, kunnes siellä louhittu asbesti alkoi vaikuttaa ihmisten elämään haitallisesti. Aikanaan kaivos oli yksi Euroopan merkittävimmistä asbestikaivoksista 586 076 tonnin astofyliittiasbestimalmimäärällään.
Tuusniemen Paakkilan kylän pelastukseksi ja vitsauksesi koitui asbestikaivos, josta muodostui lopulta Euroopan suurin asbestikaivos.
Alkunsa kaivostoiminta sai vuonna 1904, jolloin Suomen Asbesti Oy hankki alueen omistukseensa. Yritystoimintaa kesti vain muutamia vuosia, kunnes Tanskalainen Smith & Co toiminimi siirtyi alueen omistajaksi. Tanskalaiset louhivat kaivoksella vuosina 1907–1910, mutta asbestikuitu ei lopulta ollutkaan sopivaa yhtiön tarpeisiin.
Uuden alun asbestikaivos sai vuonna 1917, kun insinööri Grönroos saapui polkupyörällä Paakkilaan. Varmistuksen asbestin olemassaolosta hän sai vieraillessaan paikkakunnan mökissä, jonka seinät oli tiivistetty asbestikuidulla. Talon asukkaat kertoivat asbestia löytyvän monesta paikasta.
Ensimmäinen Paakkilan asbestitehdas valmistui 1919. Se purettiin sotien jälkeen. Seuraava tehdas valmistui 1931, mutta se paloi 1950-luvun alussa. Toisen tehtaan paloon liittyy paikallinen mustan humoristinen vitsi. Tehtaan palopäivänä tehtaan päiväkirjaan vuorohoitaja oli kirjoittanut:
”ei mittään erikoista, tehas palo”.
Palanutta tehdasta korvaamaan rakennettiin 1956 kolmas tehdas, joka toimi aina kaivostoiminnan loppumiseen asti.
Asbestia louhittiin alussa aivan maanpinnasta, mutta kaivauksien myötä materiaalia jouduttiin kaivamaan yhä syvemmältä. Lopulta maanpinnalle muodostui avolouhos sekä maanpinnan alle kaivoskäytäviä.
Kaivoksen työolot olivat vaatimattomia. Työolosuhteet olivat alkeellisia ja henkilökunta imi valtavia määriä asbestipölyä keuhkoihinsa työuriensa aikana. Töitä painettiin usein tuotantopalkkiotyöllä ja kiire oli kova. Urakkapalkkauksessa suojavälineet koettiin usein hidasteena. Vaaroihin turtuneet työntekijät olivat tyytyväisiä, että työtä ylipäätään oli, eivätkä murehtineet seurauksia ennen kuin oli liian myöhäistä.
Se oli myöhäistä asbestoositapauksien määrän räjähdettyä.
Kaivoksen alkuaikoina ei tiedetty pölyn vaarallisuudesta. Vaarallisuutta alettiin epäilemaan vasta kun kaivoksen työntekijöitä alkoi sairastumaan keuhkosyöpään. Paakkilaan muodostui yksinhuoltajaleskiä, kun perheen isät menehtyivät asbestoosiin. Osassa perheistä molemmat vanhemmat työskentelivät kaivoksella.
Ihmiset alkoivat miettiä perimmäistä syytä. Ihmisten oli vaikeaa osoittaa ketään syypäätä. Osa otti vastuun itselleen, koska olivat itse valinneet työpaikan kaivokselta. Työntekijät ja Paakkilan asukkaat eivät moittineet työnantajaa. Työnantajan koettiin ajattelevan työntekijöiden hyvinvointia antaessaan asuntojen tontteja, tarjotessaan kyydit työpaikalle sekä ojentaessaan työntekijöille palvelusdiplomeita sekä -mitaleita.
Asbesti on sitkeää kiveä ja sitä kutsutaan kuitukiveksi. Asbestin louhiminen aloitettiin poraamalla reikiä asbestikiveen. Dynamiitillä asbesti saatiin lohkareiksi ja pilkottiin murskaimeen sopiviksi. Murskaimesta raaka-aine kuljetettiin kuorma-autoilla ison murskaimen kautta kuivausuuniin ja kuivamyllyyn. Seulojen läpi imurit erittelivät materiaalit, josta valmiit kuidut jaoteltiin omiin siiloihin asiakkaille toimitettaviksi.
Asbesti on yleisnimitys maaperäisille kuitumaisille silikaattimineraaleille. Asbestia löytyy hyvin monista tuotteista. Ne ovat palamattomia sekä hyviä lämmön- ja sähköneristäjiä. Sitä saattaa löytyä niin lattiamateriaaleista ja lattialiimoista, väliseinien eristelevyistä tai kattorakenteista.
Asbesti on vaaratonta silloin kun se on sitoutunut muihin materiaaleihin. Ongelmaksi se muodostuu vasta, jos tuotteita ryhdytään työstämään tai ne menevät rikki. Silloin mikroskooppisen pienet asbestikuidut pääsevät ilmaan ja kulkeutuvat hengitysteitä pitkin keuhkoihin. Sisäänhengitettynä muutaman millin tuhannesosan kokoinen asbestikuitu ei tule keuhkoista ulos yskimällä, vaan takertuu kiinni. Elimistö yrittää suojautua, mutta turhaan. Pölykeuhko eli asbestoosi voi kehittyä keskimäärin 20 vuodessa syöväksi.
Asbestoosiin sairastuminen on kroonista eikä siihen ole hoitoa. Levitessään asbestoosi rikkoo keuhkorakkuloita, jolloin hengitys vähitellen vaikeutuu keuhkojen tilavuuden pienentyessä. Se tuottaa hengenahdistuksia, koska sairastunut tuntee oman hengityksensä tukkiutuneen. Tunne on kuin hirttosilmukkaa kiristettäisiin hiljalleen.
Millainen määrä riittää aiheuttamaan syövän? Kysymys on teoreettinen. Yksikin kuitu voi pahimmillaan aiheuttaa syövän.
Nykyisin Paakkila on hiljenevä syrjäkylä. Radikaali muutos tapahtui vuonna 1975 kaivoksen sulkeuduttua kannattamattomana. Ihmiset olivat pakotettuja etsimään muualta työtä. Muitakin syitä lakkauttamiseen oli: asbestipöly oli todettu ihmisille hengenvaaralliseksi.
Asbestikaivoksen vesi on kirkasta ja siksi se on suosittu paikka sukellusharrastajien keskuudessa. Kaivostoiminnasta sukeltajia muistuttavat pohjalla olevat ajorampit, rautatievaunu sekä muut rakennelmat.
Asbestikaivoksessa oleskelu on tyynellä säällä vaaratonta.
Sukeltaminen asbestikaivoksessa on turvallista, mutta kaivoksen lähellä on edelleen asbestia joka saattaa pölytä tuulisella säällä.
esimerkkejä näkemistämme kohteista
Osta Urbanex Ninja -tarra. Pienikin osto on pitkälle eteenpäin.
Lentokentän takapihalla
