Auta tekemään juttuja
Osta Urbanex Ninja -tarra. Pienikin osto on pitkälle eteenpäin.
Vanhassa talossa, osoitteessa Kyläkirkontie 12 00370 Helsinki, asui paikkakunnalla kuuluisuutta kerännyt pimeän viinan myyjä, joka tarjoili paikkakuntalaisille heidän tarvitsemansa väkijuomansa monopoliasemaa pyörittävää Alkoa joustavammin. Vanha talo on nähnyt suomalaisen kotiviinin vaihtuvan väkeviin. Se on myös nähnyt alkoholin kirouksen pimeämmät puolet ja sen mitä tapahtuu kun alkoholin kaipuu muuttuu liian ylivoimaiseksi.
Viinatrokarin vilkkain myyntiajankohta ajoittui 1970-luvulle, jolloin kaupungin linja-autokuskina toiminut mies jäi eläkkeelle. Tuolloin valtion viroista pääsi nykyistä nuorempana eläkkeelle ja lisääntynyt vapaa-aika teki elämän pitkäveteiseksi. Ratkaisuksi kehittyi kotiviinin valmistus.
Trokauksen aloittaminen ei ollut bussikuskille missään vaiheessa tarkoitus, vaan väkijuomien jakelu alkoi ystäväpiirille kotiviinin avustamana. Tuolloin Alko toimi suppeilla aukioloajoilla ja viikonlopun aukioloajoista pystyi vain haaveilemaan. Alkon vaatimattomat aukioloajat ja baarien aikaiset valomerkit jättivät työläiskansan helposti janoiseksi. Bussikuskin hyvätahtoinen avuliaisuus sai janoavan kansan haluamaan lisää ja pian asiakaskunta kasvoi ystäväpiirin ulkopuolelle. Avuliaana ja ystävällisenä kaverina tunnettu mies pohti tilannetta ja totesi ettei kotiviini mitenkään riittäisi, vaikka pihamaalla kasvoikin runsaasti marjapensaita sekä omenapuita.
Katto tipahtaa milloin tahansa alas
Ratkaisu löytyy Alkon valikoimista
Ratkaisu löytyi Alkosta. Hän alkoi kiertelemään polkupyörällä paikkakunnan Alkoja ja viikon aikana varastoi terävät viinat odottamaan viikonlopun janoisia. 1970-luvulla alkoholijuomien myyminen oli rajoitetumpaa kuin tänään ja kaupasta pystyi tuolloin ostamaan kerralla neljä pulloa viinaa. Viinakortit olivat poistuneet 60-luvulla, mutta alkoholin ostomäärät olivat jääneet. 1970-luvun lopussa trokarin viikottainen myyntimäärä oli poliisin mukaan jopa tuhat litraa ja katua seilaavien taksien määrä oli jo silmiinpistävää. Taksit jättivät asiakkaansa etäämmälle talosta, mutta lähitalojen asukkaille oli ollut jo pidemmän aikaa selvää mikä läpi yön kestävän yleisöryntäyksen aiheutti.
Taksien ohiajelu oli sen verran vilkasta että rauhallisen asuinalueen rauhaa rakastavat naapurit alkoivat hermostua tilanteeseen. Lopulta paikallislehti teki viinanmyynnistä jutun. Se toi kaupanteolle entistä suuremman asiakaskunnan, mutta samalla pakotti myös virkavallan puuttumaan tilanteeseen. Trokari joutui lopettamaan myynnin ja hyväksymään laittoman viinan myymisestä saamansa vankilatuomion.
Trokari oli tuomiostaan tyytyväinen. Avuliaisuuttaan ja hyväntahtoisuuttaan välittäjäksi ajautunut mies pystyi vankilatuomionsa avulla lopettamaan trokauskierteensä eikä toiminta lähtenyt enää tuomion jälkeen käyntiin. Tuomion aikana janoiset olivat keksineet seuraavan hakijan juomilleen.
Jyrä tulee
Trokari asui talossa, jossa ei ollut sähkön lisäksi muita nykyajan mukavuuksia. Vaimo oli jo aikoja siten lähtenyt omille teilleen ja tytärkin muuttanut omaan asuntoon. Suomalaisesta sisusta kertoo se, että myyjä kantoi sitkeästi käyttäveden lähiristeyksen vesipostista vielä pitkälle 2000-luvun puolella. Vasta 88-vuotiaana hän nöyrtyi muuttamaan hoitokotiin.
Miehen testamentti on osaltaan syynä siihen että talo on vielä olemassa. Testamentin mukaan taloa tai tonttia ei voi myydä niin kauan kuin mies on elossa. Mies kuoli jokin aika sitten ja nyt perillinen on laittanut talosta ja tontista reilusti ylihintaisen myynti-ilmoituksen.
Rakennus on itsessään arvioitu säilyttämisen arvoiseksi, mutta sen nykykunto tuo ilmi, että se on korjauskelvoton ja joutunee jyrän alle lähivuosien aikana. Toisen kerroksen taso oli jo niin pehmeä ettei sen kattorakenteet kestä enää kovin montaa vuodenaikojen tuomaa kosteaa kautta. Paikalle on jo kaavoitettu uudisrakentamista, mutta byrokratia vie aikansa.
Katso video talosta
Epäonninen orava
Epäonninen orava oli tullut tutkimusretkelle taloon katossa olevasta reiästä. Kurre ei koskaan löytänyt reittiä takaisin ulos ja joutui nälissään vetäytymään loppuaan odotellen olohuoneen kalusteiden alle.
Pimeän alkoholin lyhyt oppimäärä 1960- ja -70 -luvulla
Viinatrokarin yleisin asiakas 1970-luvulla oli noin 40-vuotias työtön ja velkaantunut mies, joka halusi turruttaa humalalla epäonnistumisesta aiheutuneen olotilan. Viinatrokareille oli kysyntää, sillä viinan ostamiseen tarvittiin 20 vuoden ikä ja viinakortti. Viinakortti oli paikkakunnasta riippuen myymäläkohtainen, mutta paikkakunnan ulkopuolella sai käyttää mitä tahansa Alkoa. Viinakortin aikaan alkoholin myyminen oli tiukasti kontrolloitua ja ostajan tuli olla hyvin perillä määrärajoituksista. Tiukat rajoitukset avasivat tuottoisen liiketoimen pimeän pullon myyjille.
Viinakortilla pystyi ostamaan kaksi litraa väkeviä alkoholijuomia. Kotimaista maustamatonta viinaa ei pystynyt ostamaan enempää kuin yhden litran. Rajoituksilla säädeltiin ongelmakäyttäjien suosimia juomia kuten Koskenkorvaa. Myös trokarit ostivat edelleenmyyntiin kotimaisia maustamattomia viinoja ja tätä yritettiin hillitä.
Trokareita oli kahta eri tyyppiä: ammattilaisia, joiden tarkoitus oli tehdä alkoholin myynnillä suuret rahat sekä alkoholisoituneet trokarit. Ammattitrokarin tulot saattoivat nousta huomattavan suuriiksi, sillä parhaimmillaan pulloja saattoi mennä 150 viikossa. 30 Markan viinapullon kappalehinnalla trokari sai itselleen leveän leivän. Pimeän viinan myynti oli tuottoisaa liiketoimintaa aina vuoteen 1966 asti, jolloin keskioluen myynti vapautettiin myytäväksi ruokakauppoihin. Pimeän viinan myynti sai yleistymisen jälkeen nopean stopin. Viinakortti poistui vuoden 1971 alusta, mutta sitä pystyi käyttämään henkilötodistuksena monta vuotta sen poistumisen jälkeen.
Viime vuosina pimeän viinan yleistymistä ovat estäneet ravintoloiden pidentyneet aukioloajat, alkoholin laskunut hinta sekä Viron matkailuliikenteen kasvu.
Kommentoi
Korjaa, kehu tai kivitä
Katso lisää kohteita
esimerkkejä näkemistämme kohteista
Kohde kyläkirkontie 12. Asukas Smölsky Åke ei ollut bussikuski enää silloin eli ei jäänyt eläkkeelle vielä 70-luvulla. Todennäköisesti otti lopputilin 60 luvulla, koska oli viinanmyyjä jo silloin ja koko 70-luvun. Piti pieniä myynti pausseja, koska sortui itsekin ottamaan ryyppyputkia. Hänellä oli renkejäkin paikallisia juoppoja, jotka hankkivat Alkon tuotteita pimeästi myytäväksi. Åke joutui lusimaan noin 1980 alle vuoden tuomiota. Hän myi äitinsä kanssa pirtua jo sotavuosien jälkeen. Keskiolut muuten vapautui 1969 alussa. Yst terv Veksi (Asuin siinä Åken naapurissa 1973 – 1978 ja seurustelin Åken lähisukulais tytön kanssa)