Tutkimusreissun jälkeen kävelimme nykyistä päätietä pitkin kun huomasimme toisella puolella kiviröykkiön, josta pilkotti luolamainen rakenne. Hyppäsimme pientareelle ja harpoimme heinikon läpi. Heti oli selvää, että tässä oli jokinlainen rakennelma. Rakennuksen perustukselta se ei näyttänyt. Rakennelta oli osittain sortunut, mutta se näytti selkeästi holvirakennelmalta. Olisiko kyseessä alueen kolmas ja vanhin silta?
Kiersimme kivikasan toiselle puolella ja huomasimme kauniin holviladonnan ja selkeän sillanmuodon. TÄMÄ OLI VANHA KIVISILTA! Jokea tässä ei enää kulkenut ja maaston korkeutta oli nostettu kaksi metriä. Paikalla oli nyt joen sijaan pelto. Maaaineksen ja sillan raosta pystyi luikahtamaan ikivanhan sillan sisälle ihastelemaan ensisajan taidokasta kivityötä. Jokiuoma on satojen vuosien aikana siirretty peltotilkkujen rajamaille ja vanha silta oli hylätty. Onneksi sitä ei oltu purettu. Sillan alla ei ollut lainkaan merkkejä vierailuista, joten se lienee yksi vähemmän tunnettu paikka. Kivisillan iäksi voisin arvioida 1700-lukua, jolloin kivisiltojen rakentaminen yleistyi. Tätä ennen sillat tehtiin yleensä puusta.