Huonokuntoisen ja kuoppaisen hiekkatien varrella on pieni hautausmaa, jonka ohitse kulkisi helposti ilman valkoreunaista rautaporttia.
Venäläiset perustivat ortodoksisen sotilashautausmaan rakentaessaan lähistölle kasarmia ja se on ollut käytössä 1850-luvulta 1920-luvulle. Hautausmaa perustettiin venäläiskasarmin valmistumisen yhteydessä ja aluksi sen oli tarkoitus olla vain väliaikainen hautausmaa. Väliaikainen jäi pysyväksi ja lopulta unohdetuksi. Varsinainen päähautausmaa perustettiin tulevan ortodoksisen kirkon viereen 1900-luvun alussa, mutta samanaikaisesti myös vanhaa väliaikaista hautausmaata käytettiin hautauksiin. Hautausmaalle haudattiin seurakunnan jäseniä, varuskunnan upseereita ja heidän perheenjäseniään sekä myös rivimiehiä.
Kirkon toiminta loppui alueella 1920-luvulla, jolloin hautausmaa ajautui armeijan hoitoon. Armeija otti hoitovastuun hautausmaasta, sillä se sijaitsi tiukasti suljetulla ja vartioidulla alueella, jonne ei ollut pääsyä ilman asiaankuuluvia lupia. Hautojen hoitamista tapahtui vielä 1940-luvulla, mutta tämän jälkeen hautapaikat saivat jäädä oman onnensa nojaan. Hoitamattomuuteen saattoi vaikuttaa myös sota-aikojen venäläisvastustus, jonka vuoksi on arvioitu että osa hautausmaan painanteista olisikin taistelukaivantoja. Venäläisvihaan viittaa myös hautakivien vähäinen määrä, vaikka hautoja on silmiinnähden paljon. Hautapaikat erottuvat suorakaiteenmuotoisina kumpuina sekä painanteina, mutta ristejä tai hautakiviä on vähän. Joko ne ovat kaatuneet ja hautautuneet sammaleen alle tai ne ovat hävitetty muilla tavoin.
Jatkosodan jälkeen yksi Suomen hienoimmista sotilaskirkoista toimi valmiusajan varastona.
Kasarmin alueella on ollut ortodoksikirkko joka valmistui vuonna 1900. Se oli yksi komeimmista sotilaskikjoista ja muistutti hieman Helsingin Uspenskin Katedraalia. Jumalanpalveluksia kirkossa pidettiin aina 1920-luvun alkuun asti. Kirkon alamäki alkoi jatkosodan aikaan, jolloin kultaiset sipulikupolit poistettiin, jotta vihollisten pommikoneet eivät saisi niistä kiintopisteitä. Kirkon keskitornin kohdalle rakennettiin tuolloin ilmatorjuntataso, jossa lotat suorittivat ilmavalvontaa. Sodan jälkeen varuskunnalla ei ollut kiinnostusta palauttaa kirkon loistoa.
Lopulta kaikki tornintyngät poistettiin ja kirkkoon rakennettiin yksinkertainen harjakatto, jotta armeija pystyi hyödyntämään tilan varastotilana. Vuonna 1956 päällystöltä tuli ehdotus kirkon rappiotilan päättämiseen ja se purettiin vuonna 1958. Sitä ennen se oli toiminut armeijan valmiusvarastona. Kirkon tiilet olivat hyvälaatuisia ja ne myytiin paikkakuntalaisille rakennusaineiksi. Monen lähialueen talosta saattaa tänäkin päivänä löytyä ortodoksillisuutta perimää. Kirkosta on jäljellä muistolaatta kirkonmäellä.
esimerkkejä näkemistämme kohteista
Osta Urbanex Ninja -tarra. Pienikin osto on pitkälle eteenpäin.
Perikunnan mädättämä perintötalo
