Neljän tuhkalitran tähden
Neljältä yöllä krematorion uunit räpsähtävät käyntiin. Päivän ensimmäinen asiakas on tulossa kahdeksalta, joten aikaa tuhannen celsius-asteen kuumuuden saavuttamiseen on juuri sopivasti.
Neljältä yöllä krematorion uunit räpsähtävät käyntiin. Päivän ensimmäinen asiakas on tulossa kahdeksalta, joten aikaa tuhannen celsius-asteen kuumuuden saavuttamiseen on juuri sopivasti.
Tasan kello 8 krematorion kylmiön ovet avautuvat ja ruumiskärryt kuljetetaan aukeavien ovien kautta polttohuoneeseen, jossa odottaa maakaasulla tai kevyellä polttoöljyllä lämpenevä uuni.
Tätä ennen on ehtinyt tapahtua paljon.
Sairaalan pitkäaikaislaitospaikan asukas kuoli yön aikana omaan sänkyynsä. Aamulla sairaalan hoitajat siirsivät vainajan muiden asukkaiden näkemättä käytävän hissiin, joka on yksi päätepiste pitkäaikaislaitospaikassa vietetylle ajalle. Hissi kuljettaa ruumista kuljettavan kärryn kellariin, jossa se kuljetetaan kolkkoa käytävää pitkin pieneen kappelihuoneeseen.
Kappelissa ruumis riisutaan ja nostetaan kylmälle metalliselle pesualtaalle. Kappelin pienessä huoneessa vainajat pestään, puetaan ja asetellaan korokkeen päälle nostettuun arkkuun. Välitilan sermi piilottaa pesulaverit omaisten tullessa jättämään viimeiset hyvästit maalliselle keholle. Jokainen hyvästeltävä on nostettu omalla vuorollaan esittelykorokkeelle seuraavien odotellessa vuoroaan taittosermin takana.
Kappelista ruumiit kuljetetaan hautausmaiden kylmiöihin odottamaan siunausta ja hautaamista/polttamista. Tuhkauksen ollessa kyseessä arkku jää paikoilleen kappelin alttarin eteen tai se kannetaan ruumisautoon.
Napinpainalluksella ruumisarkku liukuu tulikuumaan uuniin hieman yli tunnin ajaksi. Joskus aikaa tarvitaan enemmän, mutta silloin ruumis on ollut poikkeuksellisen suurikokoinen tai henkilö on elämänsä aikana käyttänyt huomattavan määrän lääkkeitä. Syöpäpotilaiden saamat lääkkeet vaikuttavat tuhkaamisprosessin kestoon ja kemikaaleja täynnä olevan vainajan tuhkaamiseen voi kulua kaksikin tuntia.
Suomessa tuhkaukset tehdään pääsääntöisesti yksitellen ja yhden vainajan tuhkaamisessa kuluu maakaasua tai kevyttä polttoöljyä noin 20-30 litraa. Poikkeavissa tapauksissa samaan aikaan kuolleet äiti ja lapsi tai synnytyksessä kuolleet kaksoset voidaan polttaa yhdessä.
Krematoriouuneissa ei ole elokuvien tapaan lainkaan liekkejä tai avotulta. Lähes tuhannen asteen kuumuus saa ruumiin pehmeät kudokset kaasuuntumaan ja lopputuloksena on vain tuhkaa. Ruumis ikäänkin ylikuumenee ja haihtuu. Tuhkausta voimistaa kudoksiin varastoitunut rasva, joka tehostaa palamisprosessia lisäpolttoaineen tavoin. Normaalikokoisesta aikuisesta syntyy keskimäärin neljä litraa tuhkaa. Reilusti ylipainoisesta syntyy viisi litraa ja vastasyntyneestä hädin tuskin lainkaan keräämiskelpoista tuhkaa.
Polttohautaukset ovat erityisesti suurien kaupunkien suosiossa. Tämä selittynee ehkä hautauspaikkojen tilanpuutteesta. Paikoin hautausmaat ovat jo arkkuhautauksille täynnä eikä vaihtoehtoja tuhkauksen lisäksi ole.
Omaiset voivat olla mukana tilaisuudessa, jossa vainajan arkku syötetään polttouuniin. Mukanaolo hautauksen tässä vaiheessa on kuitenkin melko harvinaista.
Tunnin jälkeen tuhkat siirretään jälkikäsittelylaitteeseen, joka murskaa palamattomat luunkappaleet. Suuret luut eivät pala kokonaan ja jälkikäsittelylaitteen kivikuulat rouhivat lopulta kaiken hienonhienoksi tuhkaksi. Jälkikäsittelylaite erottelee samalla tuhkasta kaiken ylimääräisen ja lopulliseen tuhka-astiaan päätyy ainoastaan vainajan ja hänen arkkunsa tuhka. Arkun ruuvit, tekonivelet, hampaiden paikat ja muut esineet päätyvät roskiin.
Vaaratilanteita tuhkauksen aikana aiheuttavat ennalta ilmoittamattomat sydämentahdistimet, jotka voivat räjähtää kuumuudessa. Räjähdys voi olla niin voimakas, että se voi rikkoa uunin. Myös synteettiset verhoilumateriaalit voivat aiheuttaa vaaratilanteita, sillä niiden palaminen voi levitä salamannopeasti jo ennenkuin arkku on kokonaan uunissa.
Noin viikon kuluttua tuhkauurna luovutetaan lähiomaisille hautaan laskemista varten. Tuhkien sirottelu on säännöstelty. Tuhkan voi sirotella melkein mihin vain, mutta siihen tarvitaan maan- tai vedenomistajan kirjallinen lupa. Ilman lupalappua uurnaa ei luovuteta. Hautaustoimilaki velvoittaa tuhkan sijoittamisen yhteen paikkaan. Seurakunnilla on myös muistolehtoja, joihin tuhkauurnat voi haudata. Seurakuntien hautausmaalla uurnat eivät saa muistomerkkiä ja kukat voi jättää alueella olevalle yhteismuistomerkille.
Maahan siroteltu tuhka on erittäin hienoa, ja se on verrattavissa hienojakoiseen hiekkaan. Maakosteuden ansiosta tuhka muuttuu muutaman päivän aikana hiesun kaltaiseksi maa-ainekseksi ja se katoaa maanpinnalta.
Maasta sinä olet tullut. Maaksi olet jälleen tuleva.
Ihmisen tuhkaus on hyvinkin inhimillistä jos vertaamme eläinten ja lemmikkien tuhkausta. Eläinpuolella kuolleet eläimet pakataan mustiin jätesäkkeihin ja heitetään pakastimeen. Eläinten jäsenien asentoja tai ilmeitä ei korjailla ja ne jäätyvät sellaiseen asentoon kuin ne ovat säkkiin sullottuna sattuneet olemaan. Jäsenet jäätyvät luonnottomiin asentoihin ja ilmeetkin ovat niitä, joista oma omistaja ei lemmikkiään tunnistaisi. Jäätyneet asennot ja ilmeet eivät ole esittelykelpoisia eikä niitä siksi esitellä viimeistä jäähyväistä pyytäville omistajille.
Kerran viikossa krematorion auto käy tyhjentämässä lihapakastimen ja krematoriossa koko lihalasti heitetään kerralla uuniin. Reilun polttoajan jälkeen yhteisestä tuhkasta kaavitaan täysi tuhkauurnallinen niille, jotka haluavat muiston omasta Mupestaan. Kornia on se, että omaa Muppea tuossa tuhkassa ei ehkä ole, mutta sitäkin enemmän siinä on Viirua, Mustia, Beniä, Jeppeä, Killeä, Mirkkua ja Peteä.
esimerkkejä näkemistämme kohteista