Kytäjän kartanon kirous

Hyvinkään Kytäjän kartano on poikkeus suomalaisessa kartanohistoriassa. Sen verinen menneisyys on jatkunut sukupolvelta toiselle ja paikallisten keskuudessa Kytäjän kartano on saanut kirotun kartanon maineen. Kyseenalainen kunnia ei ole tullut suotta, sillä suomalaisten kartanoiden historiaa peilaten veritekoja ja tragedioita on ollut poikkeuksellisen paljon.

Lue lisää

Seuraa meitä:
Facebook | Instagram | Youtube

Kytäjän kartano

Peltojen laitoja pitkin mutkitteleva asfalttipintainen tie näyttää pienen osan Hyvinkään Kytäjän kartanon entisaikojen maaomistuksista. Mutkaisen tien jälkeen koittaa 90 asteen mutka, josta alkaa kartanolle vievä hiekkapintainen sivutie. Auton renkaiden nostattama vaalea pöly jää näkymään auton taustapeilistä pitkäksi aikaa. Tiukkasanaiset kieltokyltit sekä viime aikoina lisääntyneet valvontakamerat kertovat yksityisalueesta, mutta tänään ne eivät koske meitä. Olemme saaneet kartanon alueen omistajilta luvan tutustua kartanoon ja sen pihapiiriin. Intoa ei voisi olla enempää ilmassa.

Katso video Kytäjän kartanosta

Kytäjän historia

Kytäjän kartanon historia ulottuu 1500-luvulle, jolloin valtaa piti Tottien suku (1574-1672). Tottien jälkeen omistus siirtyi sukulaismies kenraali-kuvernööri Flemingille, jonka suku hallitsi Kytäjää 70 vuoden ajan kunnes oli kapteeni Wulcronan vuoro ottaa vastuu. Kapteeni Wulcronan kuoltua 1754 hänen leskensä Sofia avioitui ritari Carl Armfeltin kanssa ja heille syntyi kaksi poikaa, jotka perimysjärjestyksessä isännöivät taloa.

Kytäjän kartanon kulta-aikaa oli 1800-luvun Linderin aikakausi. Constantin Linder osti kartanon vuonna 1861 Armfeltin suvulta ja hänen aikanaan Kytäjästä muodostui Suomen suurin yksityinen tila. Sillä oli oma raha, meijeri, kauppa, koulu, sähkölaitos, viinatehdas sekä junarata, joka kuljetti puutavaraa sekä henkilökuljetuksia pääradan varteen. Parhaimmillaan kartanolla oli 5000 työntekijää. Tilan pinta-ala on sittemmin supistunut 4 400 hehtaariin, mutta se on edelleen yksi Suomen suurimpia maatiloja.

Linderin suvun epäonnisen ja traagisen lopun jälkeen Kytäjän omistajaksi siirtyi vuonna 1918 Leopold Lerche, joka piti isännän roolia kuolemaansa asti vuoteen 1927.

Seuraava omistajasuku olivat Vähäkalliot (1928-79), jonka isäntä Arkkitehti Väinö Vähäkallio kunnosti kartanoalueen loistoonsa ja rakennutti sinne piirtämiään rakennuksia. Väinön suunnittelemia rakennuksia olivat esimerkiksi Haagan tiilielanto. Väinön kuoleman jälkeen kartano siirtyi hänen pojanpojalleen Kai Kustaalle, joka oli perinnön saatuaan vasta 19-vuotias. Kai Kustaa on surullisenkuuluisan kolmoismurhan tekijä.

Kai Kustaan itsemurhan jälkeen kartano periytyi hänen pojilleen “Eki” ja “Ykä”, jotka koettivat jatkaa liiketoimintaa ja viljelyä. Kylillä liikkuu tarinoita, joissa nuorena saatu perintö olisi sekoittanut poikien päät ja he olisivat rällästäneet sekä velkaantuneet. Tarinoita liikkuu myös öykkäröinnistä sekä äkkirikastumisen tuomasta ylimielisyydestä “Laitahan vauhtia siihen tarjoiluun tai mä ostan tämän raflan”.

Pojat eivät olleet kuitenkaan suurimpia syypäitä epäonniseen taloudenhoitoon. Kai Vähäkallion entinen vaimo ja tämän uusi puoliso, Kytäjän kartanon toimitusjohtaja olivat ahneuksissaan sotkeentyneet perikunnan rahoihin. Tämäkään rikos ei ollut täydellinen, joten pariskunta sai Hyvinkään kihlakunnanokeudessa vuonna 1985 syytteen poikien rahojen kavaltamisesta. Syyttäjän mukaan pariskunta oli kavaltanut 1,6 miljoonaa markkaa ja aiheuttaneet kartanolle 2,8 miljoonan markan taloudelliset menetykset. Kihlakunnanoikeus tuomitsi Vähäkallion entisen vaimon puolen vuoden ehdolliseen vankeuteen, mutta hovioikeus antoi 10 kuukauden ehdollisen vankeustuomion. Kytäjän kartano ajautui viimeinkin konkurssiin vuonna 1994, jolloin sen osti pakkohuutokaupassa autokauppias Yrjö Laakkonen. Kartano sai uudet omistajat Karjalasta.

Kytäjän kartano on saanut kokea loistokkuuden ja sen päättymisen. Se on nähnyt ajan, jolloin maat olivat hyvässä taloudellisessa johdossa, mutta myös aikakauden, jolloin kartanon omaisuutta tuhlattiin mielinmäärin seuraamuksista välittämättä.

Kartanon verinen historia pudotusvalikkoina

Kartanon historia on synkkä ja traaginen. Surulliset ihmiskohtalot ovat seuranneet ihmisiä läpi sukupolvien ja tuoneet tummia pilviä vilkkaana toimineelle seurapiirielämälle.

Klikkaa valikkoa ja lue kartanon asukkaiden kohtaloita!

Linderien aika (1860-1918)

Henrik Borgström (vammautui ja kuoli hypättyään parvekkeelta)

Kartanon alkuvaiheista ei ole tietoa ja tragedioiden alkupisteeksi voidaan katsoa vuotta 1865, jolloin Constantin Linderin Marie-vaimon salainen rakastaja Henrik Borgström pelkäsi joutuneensa aviomiehen yllätetyksi ja hyppäsi alas toisen kerroksen parvekkeelta. Miekkonen loukkasi itsensä vakavasti hypyssä, mutta onnistui pakenemaan hevosellaan jäämättä kiinni petipuuhistaan. Henrik Borgström kuoli lopulta saamiinsa vammoihinsa.

Marie Linder (1840-1870, todennäköisesti itsemurha)

Viisi vuotta rakastajansa kuoleman jälkeen Marie Linder kuoli ottaessaan yliannostuksen kloroformia kipuihinsa. Tarina kertoo yliannostuksen tapahtuneen Kytäjän kartanon toisen kerroksen kylpyhuoneessa, mutta tosiasiassa kuolinpaikka oli Helsinki. Varmuutta yliannoksen tarkoituksellisuudesta ei ole, mutta Marian epäillään tehneen itsemurhan.

Hjalmar Linder (1862-1921, itsemurha)

Marien ja Constantinin poika Hjalmar peri lopulta kartanon ja siirtyi tiluksien isännäksi. Taloudelliset asiat olivat hänen ansiostaan hyvällä tolalla, mutta hänen kirjoittamansa lehtikirjoitus Suomen sisällisodan valkoisten perustamien vankileirien elinoloista pakottivat Hjalmarin myymään koko omaisuutensa ja muuttamaan maanpakoon Ruotsiin.

Hirmuteot jatkuvat maassamme, Ylipäällikön nimenomaisesta kiellosta huolimatta valkoiset ovat jatkaneet punaisten täysin mielivaltaiselta tuntuvaa murhaamista. Uhrit on usein valittu sattumanvaraisesti, ja heidät on teloitettu paikoissa, jotka eivät mitenkään liity sodanaikaisiin väkivaltaisuuksiin. Punaista hulluutta on maassamme totisesti seurannut valkoinen terrori.

Vuonna 1921 ranskaan matkustaessa maan viranomaiset takavarikoivat velkojien vaatimuksesta hänen matkatavaransa. Omaisuutensa menettäneenä Hjalmar päätyi itsemurhaan ja viilsi valtimonsa auki hotellihuoneessa Marseillessa 2.6. 1921.

Vähäkallioiden aika (1928-1979)

Aarne Vähäkallio (1919–1931, oman veljen vahinkolaukaus)

Kesken leikkien Väinö Vähäkallion lapset Aarne sekä Kai päättivät lähteä hillerimetsälle ja ottivat mukaansa pienoiskiväärit. Puutarhan kivistä aitaa ylittäessä Kain kivääri yllättäen laukesi ja osui 11-vuotiaaseen Väinöön. Mitään ei ollut tehtävissä, sillä luoti oli lävistänyt selän sekä sydämen.

Eva Vähäkallio (1915–1944, synnytyksen jälkeinen verenvuoto)

Kuolema toistui Vähäkallion ainoan tyttären kohdalla, joka kuoli 29-vuotiaana synnytyksen jälkeiseen verenvuotoon.

Kai Vähäkallio (1916–1940, kaatui sodassa)

Kolmas Väinö Vähäkallion lapsista Kai menehtyi Talvisodassa 24-vuotiaana vain kolme päivää ennen sen loppumista. Kuolinpäivänään hänelle olisi syntynyt poikavauva, joka 32 vuotta myöhemmin sai koko maan median huomion surullisen kuuluisassa kolmoismurhassa.

Väinö Vähäkallio (1886-1959, syöpä)

Vuonna 1959 Väinö Vähäkalliolla todettiin syöpä ja tämä sai hänet murtumaan. Hän alkoi valmistella testamenttiaan, jossa jättäisi kartanon pojanpojalleen, Kai Kustaa Vähäkalliolle. Syöpä eteni tasaisen varmasti Väinön kehossa kunnes kolmen vuoden turhauttavan taistelun jälkeen kuolema voitti. Saadessaan perinnön Kai Kustaa oli ainoastaan 19-vuotias.

Kai Kustaa Vähäkallio (1940-1979, itsemurha)

Kytäjän kartanon surullisenkuuluisa isäntä oli Kai Kustaa, joka oli menettänyt Kai-isänsä sodassa syntymispäivänään. Kai oli äkkipikainen ja vainoharhainen, mutta luontoa rakastava ihminen. Käänteentekevää Kai Kustaan elämässä oli vuoden 1972 helatorstain ilta, jolloin kolme nuorta oli leiriytynyt kartanon läheisille maille. Leirinuotion savu herätti Vähäkallion raivon ja hän nappasi mukaansa Colt .357 Magnum-revolverin. Paikalle saapuessaan raivo yltyi, sillä Kai Kustaa huomasi katkaistuja puita sekä kirveen iskettunä puunrunkoon. Hän kurkisti raivoissaan teltan sisälle ja näki yhdellä nukkuvalla viikset ja päätteli kaikkien kolmen olevan täysi-ikäisiä. Tämän jälkeen hän ampui jokaista kerran päähän. Teon jälkeen Vähäkallio palasi takaisin kartanolleen, puhdisti aseen ja laittoin sen takaisin kaappiin.

Kai Kustaan yllätykseksi telttailijat paljastuivat 14-vuotiaaksi Kai Tapani Hyväkäksi, tämän 17-vuotiaaksi veljeksi Esa Tapani Hyväkäksi ja hänen ystäväkseen 18-vuotiaaksi Veijo Ilmari Häkkiseksi.

Kartanon työntekijät arvasivat heti tekijän henkilöllisyyden Vähäkallion äkkipikaisuuden vuoksi. Hänen jäljilleen päästiin vasta jonkin ajan kuluttua, sillä häntä pidettiin arvovaltaisena henkilönä, jonka ei oletettu tekevän moisia raakamaisia tekoja. Keskusrikospoliisi otti tutkittavakseen kaikki Vähäkallion aseet ja löysi yhdestä revolverista linkkejä murhiin. Lähes kuukauden kestäneiden tutkimusten jälkeen KRP pidätti Vähäkallion. Hyvinkään kihlakunnanoikeuden tuomio annettiin 6. helmikuuta 1973. Lopulliseksi tuomioksi jäi 12 vuotta kuritushuonetta, joista ensikertalaisena Vähäkallio istui kuusi vuotta (vuodet 1972-78). Lyhyt tuomio tekoihin nähden saattoi liittyä taloudellisiin seikkoihin. Kytäjän kartano oli alueen yksi merkittävimmistä työllistäjistä ja se antoi leivän noin 50 taloudelle.

Tekoaan Vähäkallio katui syvästi. Hän osti poikien äideille asunto-osakkeet, joilla he pystyivät käyttämään kartanon tai Vähäkallion suvun asuntoja lopun elämän ajan. Hän kustansi myös kaikki kuoleman aiheuttamat kulut. Vapautumisensa jälkeen teot jäivät painamaan Vähäkallion psyykettä eikä hän pystynyt käsittelemään tekojaan. Sekavat ajatukset täyttivät hänen mielensä ja toimintansa. Kai Vähäkallion elämä päättyi 20. heinäkuuta vuonna 1979 Kytäjän kartanossa, jossa hän riidan päätteeksi ampui itsensä. Vaimolleen hän riidan tuoksinnassa uhkasi ”Tämä oli viimeinen riita. Minun kanssa ei enää kenenkään tarvitse riidellä”, marssi konttorihuoneeseen ja ampui itsensä Magnum 44 -revolverilla.

Toinen surmattujen poikien äideistä lähetti kukkia Kai Kustaan äidille osanoton merkiksi.

Muita epäonnisia kohtaloita

Leopold Lerchen (1877-1927, sydänkohtaus/väärä diagnosointi)

Leopold Lerchen yritys osti kartanon Hjalmar Linderin perikunnalta vuonna 1918. Hän sai kuolettavan sydänkohtauksen Kytäjällä 28.11.1927 ollessaan lähdössä jänismetsälle. Lerchenin kohtaloksi oli tullut aiemmin todetun sydänvaivan väärä diagnostisointi ja leikkaus, jotka johtivat väistämättä sydänkohtaukseen. Vanhan perinteen mukaisesti hänen metsästyskoiransa lähetettiin yhdessä isäntänsä kanssa autuaimmilla metsästysmaille.

Neljän hengen vienyt tulipalo 1956

Vuonna 1956 kartanon asuintalossa tapahtui tulipalo jossa menehtyi neljä alaikäistä lasta. Asiaa ei ole vieläkään selvitetty, mutta epäillyn kohteeksi joutui talon nuori isäntä. Kolmen asuinhuoneiston talon surullisesta tapauksesta jäivät muistoksi vintin mustuneet hirret.

Kesätyöntekijän kuolema jäätyään traktorin peräkärryn alle 60-luvulla

60-luvulla sattui epäonninen kuolema, jossa kesätöissä ollut nuori poika sai surmansa.

Kartano työllisti lähialueella olevien perheiden lapsia tarjoamalla näille kesätöitä. Työvoimaa tarvittiin heinäpelloille, juurikasmaille sekä metsiin. Eräs poikajoukko oli saanut tehtäväkseen kuljettaa traktorilla heiniä latoon. Yksi pojista seisoi kuljettamisen aikana peräkärryn ja traktorin yhdistävällä aisalla, mutta jyrkän mutkan kohdalla hän putosi aisalta ja jäi peräkärryn pyörien ruhjomaksi. Poika on haudattu Kytäjän kirkon hautausmaalle.

Työnjohtajan hirttäytyminen

Vahvistamattomia tarinoita liikkuu myös Kytäjän kartanon mailla työskennelleestä työnjohtajasta, joka olisi hirttäytynyt työpaikalleen.

Kartanon mökissä vuonna 1972 tapahtunut surma

Samana kolmoismurhien vuonna 1972 kartanon alueella tapahtui toinenkin veriteko. Kartanon omistuksessa olevassa mökissä 19-vuotias mies surmasi isänsä pienoiskiväärillä. He työskentelivät kartanon tiluksilla metsänhakkuussa. Tekijän on huhuiltu mietiskelevän sitä kuinka paljon hän voisi pyytää rahaa jos ottaisi myös kolmoismurhan vastuulleen.

Opettajan itsemurha koulun vessassa 1985

Toukokuussa vuonna 1985 opettaja Mauri Vaakanainen ampui itsensä koulurakennuksen vessassa. Rakennuksessa oli myös opettajan asunnot, joten opettajan vaimo löysi miehensä kuolleena.

Parisuhdemurha 28.7.2003

Viimeisin kuolema tapahtui Kytäjän kartanon henkilökunnan asuntolassa vuonna 2003 kun mies murhasi entisen kumppaninsa. 35-vuotias nainen oli katkaissut viikkoa aiemmin viisi vuotta kestäneen parisuhteen eikä mies ollut kestänyt sitä. Vielä oikeudessa hän väitti suhteen olevan vain “katkolla”. Koko parisuhteen ajan seurustelua oli varjostanut miehen yltiömustasukkaisuus sekä alkoholinkäyttö.

Keskellä yötä mustasukkainen mies meni samassa asuntolassa asuneen naisen asuntoon palotikkaita pitkin vaatien häntä tulemaan omaan asuntoonsa. Sanaharkan kesken mies haki keittiöstään haulikon ja panosti sen. Mustasukkainen 26-vuotias mies oli ampunut haulikolla sohvalla istunutta uhria kahdesti lähietäisyydeltä päähän. 35-vuotiaalla sikalanjohtajalla ei ollut mahdollisuuksia ja menehtyi välittömästi. Poliisi arveli, että teko oli suunniteltu, sillä mies oli hakenut paikkakunnaltaan haulikon, vaikka ei edes harrastanut metsästystä. Molemmat toimivat Kytäjän kartanossa eläintenhoitajina.

Mies sai teostaan kymmenen vuoden vankeustuomion. Maksimirangaistusta oli alentanut mielentilatutkimuksessa havaitut impulssikontrolliin liittyvät seikat, persoonallisuushäiriöt ja taipumus masennukseen.

Nykytila

Nykyinen kartanorakennus on peräisin vuodelta 1878. Puurakenteinen, rappauspintainen kartanorakennus on ollut asumaton vuodesta 2005, jolloin sen uusin omistajasuvun jäsen sai kartanossa sairaskohtauksen. Tänään Kytäjän kartanon loisto on ainoastaan muisto, josta viitteitä saa seinien tapettien riekaleista sekä korkeiden huoneiden kattokruunuista.

Tulevaisuus

Kytäjän kartanon 150 vuotta vanha päärakennus puretaan lähivuosien aikana. Rakennus on kuntotarkastuksessa todettu huonokuntoiseksi eikä sen korjaaminen ole järkevää. Muutama vuosi sitten rakennukset ulkoseinät purettiin ulkopaneloinneista ja lattioista. Purun yhteydessä huomattiin etteivät kartanon hirsiseinät ole enää kantavassa kunnossa vuosikymmenien aikoina tehtyjen muutostöiden vuoksi. Myös perustukset olivat liikkuneet. Suunnitelmissa olevassa rakennettavassa uudessa päärakennuksessa tulisi olemaan asuinneliöitä 1 610. Se tulisi sisältämään mm. 14 makuuhuonetta sekä luku- ja televisiohuoneita sekä vuokrattavia kokoustiloja.