Pellon laidalla, kaukana asutuskeskuksista aika kuluttaa perikunnan omistamaa maataloa, josta yksikään osakas ei halunnut luopua, mutta jota kukaan ei kaipaa. Täällä aika pysähtyi vuoteen 1987.
Maatalon isäntä menehtyi 84-vuotiaana vuonna 1987. Elämä ei ollut helppoa viimeisinä vuosina, mutta isäntä ei katsonut siirtymistä vanhainkotiin vaihtoehtona. Ihmisen tuli hänen mielestään kuolla kotonaan. Vanhainkotia hän piti laitoksena, joka vei vapauden.
Vaimo oli kuollut jo useita vuosia aiemmin iän tuomiin rasituksiin. Talo jäi elämään omaa elämäänsä, sillä perikunta oli riitaisa, eikä sopua perinnönjaosta tullut yli kymmeneen vuoteen. Riitaisuuksien aikana tila rakennuksineen pääsi ränsistymään pahasti eikä kukaan perikunnasta halunnut lunastaa paikkaa itselleen. Kukaan ei myöskään halunnut tehdä talon kunnossapidolle mitään.
Yhdelläkään perikunnan osakkaalla ei ollut kiinnostusta muuttaa syrjäiselle seudulle, sillä elämä oli jo rakentanut uomansa muualle. Kaupunkielämä viehätti perikunnan osakkaita enemmän kuin perinteinen työteliäs maalaiselämä. Kiinnostusta vähensi entisestään se, ettei vanha rakennus sisältänyt mitään nykyaikaisia mukavuuksia.
On surullista nähdä miten aikoinaan vaivalla tehdyt talot hylätään, mutta toisaalta jokaisella on oma elinkaarensa oli kyse sitten ihmisistä tai taloista.
esimerkkejä näkemistämme kohteista
Osta Urbanex Ninja -tarra. Pienikin osto on pitkälle eteenpäin.
Hylätty troolari
