Herra Wikberg & hylätty autokorjaamo

1920-luvulla kasvava autokanta loi uusia yritysmahdollisuuksia tekniikasta kiinnostuneille. Tämän oivalsi Herra Wikberg, joka kasvatti pienestä hikipajastaan suuren, tuon ajan mittapuun mukaan nykyaikaisen autokorjaamon.

Lue lisää

Seuraa meitä:
Facebook | Instagram | Youtube

Innostus koneisiin Pasilan konepajalta

Herra Wikberg on entisajan esimerkki sinnikkyydestä sekä voimakkaasta tahdosta saavuttaa korkealle asetettuja tavoitteita.

Ensimmäiset kosketukset mekaniikkaan ja mahdollisen innostuksen kipinän koneisiin hän oli saanut Pasilan konepajalla, jossa rakennettiin junavaunuja. Kolmen vuoden työkokemuksen jälkeen oli oman yrityksen vuoro ja vuonna 1920 hän perusti tukikohdakseen vaatimattoman pajan. Yrityksen toimenkuvana oli alkuvaiheessa vesi- ja lämpöjohtotyöt, joiden lisäksi hän pienimuotoisesti korjaili moottoripyöriä ja autoja. Vähitellen toimiala kuitenkin keskittyi täysin moottoreiden ja autojen ympärille eikä vähiten siksi että ennen uuden korjaamon rakentamista hän teki puolen vuoden kestävän opinto- ja työmatkan Ruotsin ja Tanskan Ford-tehtaille.

Seuraava oven avaaja on kauhakuormaaja, joka repii oven irti karmeineen.

Katso video korjaamolta

Tankkikorjaamo (?)

Kasvava toiminta vaati kunnollisia toimitiloja ja uudet toimitilat valmistuivat juuri ennen sodan syttymistä vuonna 1939. Valmistunut tiiliverstas toimi rinnetontttia hyödyntäen useammassa kerroksessa ja se työllisti huippuvuosinaan jopa 50 henkilöä. Alimmassa kerroksessa oli levy- ja peltisepänosasto, hitsaamo ja maalaamo. Toisessa kerroksessa oli korjaamo, koneistamo, varaosavarasto ja konttori. Vinttikerroksessa oli sähkölaitteiden korjaamo.

Sota-aikana Wikbergin korjaamo ryhtyi valmistamaan häkäkaasuttajia. On myös kuultu huhuja, että korjaamossa olisi korjattu panssarivaunuja. Huhu saattaa olla väärä ja virheellinen tieto on voinut syntyä siitä, että sodan aikana ja sen jälkeen korjaamolla korjattiin armeijan kalustoa.

Eläköitymispäätös

50-luvulla viereisen moottoritien valmistuminen hiljensi entisen pääkadun. Uusi tie ja ikääntyminen saivat herra Wikbergin myymään tontin. Eläköitymispäätöksen jälkeen rakennuksen valtasivat pienet pajat, jotka jatkoivat perustajansa jalanjäljillä. Korjaamotoiminta oli edelleen vahvoilla.

Elinkaari päättyy puskutraktoriin

Kaupungin omistuksessa oleva korjaamorakennus on jätetty vuosien aikana ränsistymään eikä pakollisia huoltotoimenpiteitä ole suoritettu pitkiin aikoihin. Se on ennakoinut rakennuksen elinkaaren päättymistä. Kaupungin teettämän kuntoarvion edesauttaa tätä näkemystä. Sen mukaan rakennus on korjaamiskelvoton ja purkukuntoinen eikä korjaaminen ole enää järkevä ratkaisu, vaikka museoviraston mukaan rakennus olisikin paikallisesti merkittävä kohde. Kuntoarvio on oikeassa. Talotekniikka on auttamattomasti uusimisen tarpeessa ja sisällä on kosteutta vesialtaisiin asti. Ullakkotilassa osa kattoparruista on jopa mädäntynyt katki, joka luo riskejä katon turvallisuudelle.

Herra Wikbergin korjaamo ei ole rakennustaiteellisesti tyylipuhdas aikansa edustaja, mutta jotain funktionalismin piirteitä on havaittavissa. Viimeinen yrittäjä sulki korjaamon oven 2013. Seuraava oven avaaja on kauhakuormaaja, joka repii oven irti karmeineen.