Hylätyn kerrostalon viimeiset työläiset

Ulkomaalaiset rakennustyöläiset elävät Suomessa vaatimattomassa oloissa. Kukaan ei oikein tiedä totuutta, mutta urbaanit löytöretkeilijät näkevät usein hylättyjä rakennuksia, joiden viimeisiä käyttäjiä rakennustyöläiset ovat olleet.

Loistavista kuvista saa kiittää Niko Karumaata, joka antoi kuvia käytettäviksi.
Suosittelemme seuraamaan Nikon upeita somepostauksia!

Lue lisää

Seuraa meitä:
Facebook | Instagram | Youtube

Viimeiset työläiset

Tontille rakennettiin 50-luvun nousukaudella autokorjaamo ja sen kylkeen bensiiniasema, sillä alueelle muodostuva teollisuusalue lisäsi liikennemääriä ja loi mahdollisuuksia yrittämiselle. Paikan sijainti oli osuva sijoittuen aikoinaan päätienä toimineen kylätien varteen.

Ensimmäiset rakennukset käsittivät suuren korjaamohallin, myylälätilan sekä työntekijöiden asunnon. Vuosien aikana korjaamohallin toiminta ajettiin alas ja hallin tilalle rakennettiin kerrostalo. Rakennuksen pohjoispäädyn liiketiloissa toimi vuosikymmenien aikana lukuisia yrityksiä. Viimeisimmäksi yritykseksi jäi antennikauppa.

Ulkomaalaiset työmiehet ovat usein talon viimeisiä asukkaista. He laittoivat viimeisinä oven takanaan kiinni.

Kuva: Niko Karumaa

Katso video

Kahden viikon kuluttua näky oli tämä

Aika jolloin asuinolot olivat ylpeyden aihe

Yritysten työntekijät asuivat perheineen samassa rakennuksessa. 60-luvun yritykselle oli ylpeyden aihe rakennuttaa työsuhdeasuntoja tuohon aikaan maaltamuuton ollessa vilkkaimmillaan. Muuttoliikkeen ollessa vilkkaimmillaan vuosina 1962-66 asuntoja ei ollut vapaana, sillä jokainen yksittäinenkin huone oli jo vuokrattu. Väki suuntasi maalta kapupunkeihin, joissa oli työpaikkoja. Suunta kohhdistui useimmiten Helsinkiin, Tampereelle ja Turun seudulle.

Asuntojärjestelyt auttoivat nostamaan työntekijöiden lojaaliutta työnantajaa kohtaan. Koettiin, että työntekijällä oli velvollisuuksia hoitaa työnsä kunnolla, koska työnantaja mahdollisti koko perheen muuton maalta lähemmäksi kaupunkia.

Kuva: Niko Karumaa

Kerrostalon rappio alkaa

Koitti 80- ja 90-lukujen vaihde ja talo vaati jo pieniä remontointeja. Omistajalle korjaustyöt ei enää vaikuttaneet houkuttelevalta vaihtoehdolta. Samaan aikaan muut suuremmat yritykset alkoivat hankkiutua eroon työsuhdeasunnoistaan myyden niitä sijoitusyhtiöille sekä yksityisille. Yritykset eivät enää kokeneet työntekijän asumisen olevan työnantajasta riippuvainen. Ihmisten talous oli lähtenyt nousuun ja mahdollistanut unelmien saavuttamisen. Tämäkin talo vaihtoi omistajaa.

Talon kunto heikkeni eikä merkittäviä kunnostuksia tehty edelleenkään. Asukkaat vaihtuivat tiuhaan ja uusien asukkaiden taloudellinen tilanne oli jokaisella seuraavalla asukkaalla entistä heikompi. Lopulta talo ei enää kelvannut yleiseen asumiseen, mutta vielä kerran huoneet saivat viimeiset asukkaansa. Huoneisiin kannettiin sänkyjä. Niitä kannettiin paljon, sillä tulijoita oli runsaasti. Uudet asukkaat eivät välittäneet vaatimattomista asuinoloista, sillä heillä oli vain yksi tavoite: tehdä ansaita työllä rahaa ja palata takaisin kotiin varakkaana. Sitä päämäärää varten ei haitannut ahdas kommuuniasuminen. Asuminen oli vain paha välttämättömyys työnteon yhteydessä. Sitä paitsi kaikki aika vietettiin työmaalla ja asuntoa käytettiin vain nukkumiseen.

Kun talon tekniikka petti, lähtivät viimeisetkin asukkaat.

Omistajalla ei ollut vaihtoehtoja. Rakennus ei ollut viimeisinä vuosikymmeninään tuottanut rahaa korjauksiin tai uuden rakentamiseen. Ainoa vaihtoehto oli myydä tontti rakennusyhtiölle. Rakennusyhtiön tavoitteena on kaavamuutoksen kautta rakentaa paikalle uusi rakennus.

Kuva: Niko Karumaa