Vanha mylly on saanut kukoistuskautensa jälkeen monia vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia, mutta yksikään niistä ei ole jäänyt pysyväksi. Viimeisimmän kokeilijan jälkeen alue on saanut jäädä tyhjilleen.
Vanha mylly sijaitsi kahden järven yhdistävällä kannaksella. Pihassa on nyt jäljellä luonnonaltaita, joissa kalanpoikaset viettivät laitoksen allasvaiheen jälkeen kasvuaikaansa. Viereisellä järvellä olivat verkkoaltaat ja isoja kaloja pidettiin juoksevassa virrassa. Kalanviljelylaitoksen paikka on maastollisesti komea. Jylhät kalliot rajasivat aluetta ja vastarannan kallioilta katsoen toi mieleen pohjoisen suomen maisemat.
Vanha mylly on muuttanut muotoaan ja käyttötarkoitustaan vuosikymmenien vaihtuessa, mutta yksikään toimintamalli ei ole jäänyt pysyväksi.
Myllyksi sai nauttia rakennuksen historian kokoistuskaudesta, joka päättyi 1960-luvulla viereisen rautatien purkamiseen.
Myllytoiminnan hiipuessa kasvavaan sähköntarpeeseen tarvittiin voimalaitosta ja kaikki virtaavat veden otettiin hyötykäyttöön. Vesivoimalaitos ei yltänyt menestykseen, sillä veden virtausvoima hiipui tulvakauden jälkeen ja sähköntuotto oli vähäistä.
Seuraava yritys oli 1950-luvulla perustettu kalanviljelylaitos, jonka elinkaari ei ollut pitkä. Kirjolohivarkaudet vaivasivat usein ja kalakasvattamon hoitaja katsoi parhaakseen pitää haulikkoa työpaikallaan. Lopettamispäätöksen teki helpommaksi kaloissa ilmennyt outo sairaus, jonka johdosta kalat syntyivät ilman silmiä. Lopulta kalankasvatusaltaat ja -laitteistot myytiin pois ja jäljelle jäivät vain tyhjät altaat.
Uusin tulokas kokeili menestyksen kaavaa elämysmatkailulla. Yrityksen toimintaideana oli järjestää historiallisissa puitteissa ryhmille ja yrityksille kalastusta, soutua, saunomista sekä muita ulkoilutapahtuma-aktiviteetteja. Majoittuinenkin olisi ollut mahdollista myllyrakennukseen rakennetussa vierashuoneessa. Syrjäinen sijainti oli kuitenkin yrityksen tuho. Toiminta ei saanut suosiota ja hiljaisena alkanut toiminta loppui 2000-luvun jälkeen. Siitä lähtien rakennukset ovat saaneet olla tyhjillään.
Myllyn kulta-aikaa oli 1900-luvun alku, jolloin alueen vierestä kulki yksityinen kapearaiteinen rautatie. Sahan ja myllyn ansiosta elämä oli alueella vilkasta ja liikenteen vuoksi joskus jopa vaarallista.
Rautatien toteutus sai alkunsa teollisuuden tarpeista: tehtaat tarvitsivat luotettavaa kuljetusyhteyttä saadakseen tuotteensa tehtailta ja liikuteltua työvoimaa Valtionrautatien rataverkon varteen. Hevoskuljetukset olivat kalliita ja tarvittiin edullisempia vaihtoehtoja. Myös alueen metsätalous kaipasi kipeästi puutavaran kuljetuskalustoa.
Rataverkosto rakentui nopeasti ja laajeni yhteistyön ansiosta entisestään 1910-luvulla, jolloin rataverkoston henkilökuntaan kuului noin 50 henkilöä. He vastasivat rahdista, myivät lippuja ja pitivät rataosuuden toimintakuntoisena.
Muutos raideliikenteen kukoistukseen tapahtui 1930-luvun pulavuosien jälkeen. Tavarat siirtyivät enenevissä määrin maanteille, mutta toisen maailmansodan jälkiseuraukset pitivät matkustajaliikenteen vilkkaana aina 1950-luvulla asti. 1950-luvulla lisääntynyt linja-autoliikenne otti lopullisesti ylilyönnin ja rautatie joutui nöyrtymään tappioonsa. Matkustaja- ja tavaraliikenne lopetettiin lopulta 1960-luvulla hiljaisten ja kituvien vuosien siivittämänä. Tieverkoston sekä autokaluston kehittyminen oli vienyt toistaiseksi voiton.
Myllyn kulta-aikaa oli 1900-luvun alku, jolloin alueen vierestä kulki yksityinen kapearaiteinen rautatie.
esimerkkejä näkemistämme kohteista
Osta Urbanex Ninja -tarra. Pienikin osto on pitkälle eteenpäin.
Sisustajan mökki
