Auta tekemään juttuja
Osta Urbanex Ninja -tarra. Pienikin osto on pitkälle eteenpäin.
Keimolan unohdettu moottorirata
Keimolan Moottorirata eli kulta-aikaa 1960 ja -70 luvuilla ja siellä kisasivat F1-kuljettajat Keke Rosberg, Jyrki Järvilehto, Mika Häkkinen ja Mika Salo. Paikalla ovat esiintyneet myös Beach Boys ja The Hurricanes. Vuonna 1966 perustettu moottorirata oli käytössä vuoteen 1978, jonka jälkeen alueen portit laitettiin lukkoon.
Keimola
Keimolan hylätyn moottoriradan alueeseen tuli tutustuttua ensi kertaa vuonna 2008. Tuolloin mootttoriradan asfaltin olivat puhkaisseet puuntaimet, joista vanhimmat olivat kasvaneet jo puiksi. Hylättyyn toimitsijatorniin pääsi kiipeämään lavoista, laudoista ja oksista tehdyn kasan avulla. Nyt 2015 kasa on hävinnyt, mutta paikalle on ilmestynyt huiman korkuiset puutikkaat.
Katso videoita Keimolasta
Eläintarhan ajot innoittajana
Toukokuun 19. päivänä vuonna 1963 ajettiin Eläintarhan ajoja Helsingin keskustan kupeessa. Rata-alueella lähtösuoran päässä sattui kuolonkolari, jossa ruotsalainen kilpa-autoilija Orjan Atterberg sai surmansa ja suomalainen rallilegenda Curt Lincoln katkaisi sormensa. Kuolemaan johtanut onnettomuus sai viimein kilpa-ajojen vastaustajien äänen kuulumaan ja Äitienpäivänä järjestetyt Eläintarhan ajot saivat luvan loppua.
Curt Lincoln alkoi suunnitella uutta moottorirataa uudenmaan harrastajille. Curt Lincoln oli Suomen tunnetuimpia rata-autoilijoita. Hän voitti Eläintarhan ajot 14 kertaa 1951-62 F-juniorien ja F3 -luokassa.
Kolme vuotta Eläintarhan ajojen sulkeuduttua uusi moottorirata avattiin 18 kilometrin päähän Helsingin keskustasta. Se oli tuon ajan nykyaikaisin moottorirata, jonka turvallisuuteen oli Curt Lincolnin mielestä panostettu jo melkein liikaakin.
Keimolan avajaiset
Keimola rakennettiin yhdeksässä kuukaudessa ja avajaisia vietettiin 12. kesäkuuta 1966. Avajaiset pidettiin osittain rakennustyömaalla ja viimeisiä rakennuksia sekä wc-tiloja rakennettiin vielä avajaisia edeltävänä yönä. Avajaisten liikennejärjestelyt olivat mietityttäneet ennakkoon ja niihin oltiin varauduttu. Silti moottorirata-alueelle syntyi 10 kilometrin jonoja. Paikalla ei ollut riittävästi kunnollisia parkkipaikkoja ja kulkuväylillä vallitsi liikennekaaos. Avajaispäivän täydet katsomot olivat vain illuusiota tulevasta. Avajaisten jälkeen alkoi katsojakato.
Keimolassa yleisö pääsi heti kisojen loppumisen jälkeen varikolle. Katsojat saivat nähdä kuumuutta hohkaavan öljyn, bensan, kumin, kuuman metallin ja kuskien hien tuoksuiset urheiluvälineet – moni pikkupoika vakuuttui tulevasta ammatista kilpa-autokuskina.
Harva tietää että radalla oli paljon muutakin kuin vain autourheilutoimintaa. Radalla on ollut taitoajoa, ajokoulutusta, liikenneturvallisuustutkimusta, rengastestejä ja autojen koeajoja. Rata toimi myös moottoripyöräpoliisien harjoitteluratana.
Keimolassa tehtiin myös maailmanennätyksiä. Volvo 343 ajoi 20-21. lokakuuta 1978 takaperin 24 tunnin aikana 1769,6 kilometriä. Maailmanennätysjoukkueen kuljettajina toimivat Ensio Mikander, Erkki Pitkänen, Peter Geitel ja Jare Sukava. Mekaanikkoina toimivat Volvon maahantuojan palkkalistoilla olleet Jorma Muukkonen ja Pentti Hanski. Historiankirjoihin nimensä sai myös Roman Fehrman, joka samassa yhteydessä teki 24 tunnin ajanoton maailmanennätyksen. Tähän maailmanennätykseen päättyi Keimolan Moottoristadionin kunniakas toiminta.
Vaikeudet yritetään selättää
Keimolan pyörittäminen kävi Lincolnille taloudellisesti liian raskaaksi ja omistajaksi siirtyi jo vuonna 1968 Wihuri-Yhtymä. Kävijämäärät eivät olleet yltäneet alkuarviointeihinsa ja moni katsoja jäi katsomaan kisoja yleistyvistä televisioista. Wihurin aikana toimintaa monipuolistettiin katsojien aktivoimiseksi ja ideat toteutuksista ovat jälkikäteen nähtynä merkinneet selvästi lopun alkua. Suurin menestys Wihurin aikana olivat Interserie-kilpailut, joissa kisasivat nykyaikaisten urheiluautojen prototyypit. Radan viimeisinä vuosina Keimolassa koetettiin houkutella yleisöä vauhdikkailla lajeilla, kiihdytysajoilla ja rallicrossilla.
Suunnitelmissa oli tehdä Keimolasta kilpailuareena, jossa olisi näyttely- ja koulutuskeskus sekä vapaa-ajan viettopaikka. Paniikinomaisissa ehdotuksissa haluttiin myötäillä yhteiskunnallista painetta ja suunnitelmiin sisällytettiin ehdotuksia näyttelyhallista, koulutuskeskuksesta, uimahallista, lasten liikennekaupungista, ratsastusalueesta, näyttelykentästä, kahvilasta, lentokoneiden kiitoradasta pitkälle suoralle sekä moottoriradan keskelle sijoitettavasta pysyvästä puutarhanäyttelystä. Nämä kaikki olivat piirretty yhteen suunnitelmaan, jota ei koskaan toteutettu.
Suunnitelmissa oli myös pidentää rataa lisälenkillä, jotta radan pituus olisi yltänyt F1-kisoille vaadittavaan viiteen kilometriin.
1960-luvun loppupuolella Keimolan radalla avattiin amerikkalaisen mallin mukainen drive-in -elokuvateatteri. Näytökset aloitettiin eräänä pimeänä elokuisena iltana, mutta toiminta loppui nopeasti syysmyrskyyn, joka repi valkokankaan. Uutta kangasta ei koskaan tullut.
Kisojen loppu
70-luvun loppua kohden Keimolan rata ajautui ahdinkoon. Öljykriisi ja naapuruston aktiivinen vastarinta saivat autourheilun kuulostamaan ympäristölliseltä ongelmalta. Wihuri koetti osoittaa radan yhteiskunnallista tarpeellisuutta siinä onnistumatta. Tupakkamainonnan kielto vaikeutti sponsoreiden saamista. Keimolan viehätystäLopulta Wihuri-Yhtymä kyllästyi vastustukseen sekä huonoon kannattavuuteen ja laittoi lapun luukulle. Lappua ei koskaan varsinaisesti laitettu luukulle, mutta portin ovet vain jäivät kesällä avaamatta.
Keimolan vetovoimaa heikensi Hämeenlinnan Ahveniston rata, joka sopi uusille autoille paremmin. Kolmostien ansiosta liikkuminen pääkaupungista Ahvenistolle ei tuottanut ongelmia. Sen lisäksi Ahveniston rata tarjosi mahdollisuuden ympärivuotiseen ajamiseen.
Sanoma osti alueen Wihuri-Yhtymältä vuonna 1982, kun se suunnitteli uutta painotaloa. Lopulta uuden painotalon sijainniksi valittiin Vantaankoskella sijainnut tontti ja Keimolan alue jäi rakentamatta yli 30 vuodeksi. Vantaan kaupungilla on alueelle suuria suunnitelmia.
Keväällä 1979 Keimolan portit pysyivät suljettuina. Moottoriradan sulkeutuminen tapahtui huomaamattomasti ilman dramatiikkaa. Portit eivät vain auenneet enää vuoden 1978 jälkeen eikä radan vuokraamista jatkettu.
Moottorirata sulkemisen jälkeen
Nuoriso kutsui Keimolan rataa 80-luvulla salanimellä ”Imola”. Portin lukon murtamisen jälkeen rata siivottiin yksissä tuumin, jotta radalla ajo olisi esteetöntä. Kuutamoajoja ajettiin viikottain vaikka poliisi niitä yrittikin estää. Lopullisesti ajeluharrastukset estettiin radalla sattuneen vakavan yhteentörmäyksen johdosta, jossa vastakkain olivat motoristi ja hirvi. Asfalttipinta päätettiin rouhittiin ja maahan kaivettiin syviä juoksuhautoja ajojen estämiseksi. Kaikkein innokkaimpia nämä eivät estäneet. viereiseltä huoltoaseman työmaalta lainattiin kerran kaivuria, joka täytti kuopat ja ajot pääsivät taas jatkumaan.
Rata-autoilun kuihtuminen
Rata-autoilun suosio on viime vuosikymmenien jälkeen hiipunut ja syyt löytyvät kustannuksista. 1970-80-luvulla ajajilla oli mahdollisuus saada starttirahaa osallistuakseen kilpailuihin. Nykyinen holhousyhteiskunta haluaa minimoida riskit, joka puolestaan nostaa harrastuksen kuluja. Eräs Suomen Formula-veteraani on sanonut, että kustannukset tulisi olla sellaisella tasolla, jotta tavallisella työläisellä olisi mahdollisuus harrastaa rata-autoilua. Entisaikojen pienet kilpaluokat houkuttelivat helppoudellaan ja edullisuudellaan monipuolisesti harrastajia eri tuloluokista.
Keimolan tulevaisuus
Keimolan moottoriradalle rakennetaan nyt asuinaluetta, jonne suunnitelmien mukaan tulisi asettua 2500 ihmistä. Vanhasta moottoriradasta muistoksi jää ainoastaan toimitsijatorni, josta tehdään alueen muistomerkki. Myös alueen historiaa kunnioitetaan nimeämällä tulevia katuja moottoriradan teemaan sopivilla nimillä. Tarkkaa aikataulua ei ole ja rakennusten valmistuminen riippuu pitkälti ihmisten muuttoinnokkuudesta. Mielenkiintoista on se, että Keimolan moottoriradan muistoa pyrkii säilyttämään katujen nimissä sama henkilö joka kiivaimmin vastusti moottoriradan olemassaoloa.
Keimola vuonna 2008
Kommentoi
Korjaa, kehu tai kivitä
Katso lisää kohteita
esimerkkejä näkemistämme kohteista
Helsinki-Hämeenlinna-moottoritie rakennettiin vasta 1988-1992 joten se ei auttanut Ahvenistolle liikkumista vielä Keimolan aikaan. Toki ”vanha” kolmostie oli tuohon aikaan uusi ja varmasti silloin sujuva tie, kun ei ollut niin paljoa autoja kuin nykyään.
Juttu on kyllä erinomainen, samoin kuin aiemmat ja uudemmat!
Hienoa, kiitos korjauksesta. Virheitä sattuu ja erityisen paljon niitä sattuu juuri näillä sivuilla.
Tämä on hieno sarja mielenkiintoisista paikoista. Tähän Keimolan juttuun on päässyt livahtamaan pieni epätarkkuus, sillä vuonna 1978 peruutuksen maailmanennätysjoukkueen kuljettajina toimivat Ensio Mikander, Erkki Pitkänen, Peter Geitel ja Jare Sukava.
Mekaanikkoina toimivat Volvon maahantuojan palkkalistoilla olleet Jorma Muukkonen ja Pentti Hanski. Kannattaa myös mainita historiankirjoihin Roman Fehrman, joka samassa yhteydessä teki 24 tunnin ajanoton maailmanennätyksen.
Itsekin Keimolan Legendaarista rataa kuvaamassa muutama vuosi sitten. Olin ollut siellä pienenä lapsena katsomassa ajoja joten oli hinku päästä katsomaan paikkaa uudestaan, kun ei juuri muistanut muuta kuin nimen. Oli vähän vaikea löytää sinne mutta navigaattori näitti pikkutiet josta löysin sinne. Kun kävelin asfalttia kaarteita kuvittelin ajajien reaktiot ja bensanhajun. Torni oli myös mahtava paikka. Kun kävit siellä huomasitko ne hylätyn näköiset pitkulaiset rakennukset vähän ennen rataa, niihin pääsi sisällekin, ovet ränsistyneet?
Ihan sika hyvä oon lukenu juttuja ju 2h
Ei hassumpaa, voisi sitä lauantai-illan viettää huonompienkin harrastusten parissa.
Pahin virhe oli Hurriganes, ei Hurricanes. Geessä on enemmän Teksasia.
Pahin virhe oli Hurriganes, ei Hurricanes. Geessä on enemmän Teksasia.
Pahin virhe oli Hurriganes, ei Hurricanes. Geessä on enemmän Teksasia.
Rata-alueella lähtösuoran päässä sattui kuolonkolari, jossa ruotsalainen kilpa-autoilija Orjan Atterberg sai surmansa ja suomalainen rallilegenda Curt Lincoln katkaisi sormensa.
Itse asiassa se ei tapahtunut lähtösuoran päässä vaan heti lähdön jälkeen tapahtui törmäilyjä jossa Atterbergin auto kääntyi
ylösalaisin kohtalokkain seurauksin.
Olin ihan pienenä tyttösenä katsomassa Keimolassa kisoja. En toki niistä mitään muista, mutta kisoista on edelleen lippu tallella. Voi sanoa olleensa. 🙂
Voi että! 17-vuotiaana ostin Fiat 600 (punaisen tottakai) vuosimallia -71. Itseäni siis viisi vuotta nuoremman auton. Veljeni kanssa käytiin harjoittelemassa ajamista radalla ennen kuin aloitin autokoulun. Muistan jo silloin, vuonna -83 loppukesästä että radan viereiset koivut ja muut pensaat jo olivat valloittamassa aluetta itselleen. Autokoulussa sitten ajo-opettaja ensimmäisen ajotunnin aikana tivasi enkö tosiaan koskaan ole aikaisemmin ajanut autoa. Sormet sitten ristissä pudistin päätä että, no en!!! Liekö uskonut…;)
ohi menty ihmeellistä että keimola oli pitkään tyhjänä.. ahvenistohan tuli 1966 vasta