Loviisan Eskilomintietä ajellessa vastaan tuli koskikohta, jonka ylitse kulki vanha siltarakennelma. Lähdimme ottamaan selvää mitä varten rakennelma oli tehty.
Lähes jokainen Suomen virtaava koskikohta on ollut joskus valjastettuna hyötykäyttöön ja siksi arvelimme myös täällä olleen joskus mylly, saha tai sähkövoimala. Pysäytimme auton ja tutkimme kartasta paikkaa, josta pääsisi lähestymään koskea. Lähin mahdollinen paikka sijaitsi pihapiirissä, joten ohitimme sen ja ajoimme kosken toiselle puolelle. Toiselta puolelta ei kuitenkaan löytynyt paikkaa, jonne autoa olisi voinut jättää tukkimatta kapeaa hiekkatietä, joten luovutimme ja päätimme jatkaa matkaamme kohti toista määränpäätämme. Lähdimme ajamaan päätietäpitkin ja ohitimme vielä haikein mielin koskikohdan.
Koskikohta näytti entistä kiinnostavemmalta kun tiesi ettei sinne olisi pääsyä. Tein nopean päätöksen ja päätin kurkata pihatien kulmalta näkymiä. Samalla pihapiiriin kurvasi polkupyörällä asukas, jolta tiedustelin reittiopastusta koskialueelle. Ystävällinen ”talon emäntä” neuvoi kulkemaan pihapiirin läpi ja antoi luvan tutustua alueeseen, joka oli heidän omistuksessaan. Wau, hienoa vieraanvaraisuutta tuntemattomille!
Kiertelimme vapaasti alueella ja ja löysimme patoelman sivulta toisen jokiuoman, joka oli reunustettu suurilla kivenlohkareilla ja jossa on joskus ollut selkeästi ollut nykyistä suurempi virtaus. Palattuamme päätalolle ”talon isäntä” poltteli suurta sikaria ulkoportailla ja kertoi mielellään paikan historiasta.
Kvarnforssenin nykyinen patoalue rakennettiin 1920-luvulla, jolloin kallioon louhittiin virtaukselle uusi uoma. Vanhan jokiuoman virtaus väheni oleellisesti ja sinne on viime aikoina tehty kalaportaita ja lähistölle kalaistutuksia. Uusi uoma tehtiin suurten suunnitelmien toteuttamiseen. Alueelle perustettiin saha ja sähkölaitos, jonka suurin asiakas oli kylän suuri meijeri. Pihapiiri koostui sähkölaitoksen ja sahan työntekijöiden asunnoista. Sahan asuinrakennuksen alkuperäinen koko oli muutamia kymmeniä neliöitä ja sittemmin rakennusta on laajennettu useaan kertaan. Alkuperäinen rakennus on edelleen olemassa ja se on nyt osa rakennuksen olohuonetta.
Sittemmin saha ja sähkölaitos tuhoutuivat tulipalossa ja jäljelle jäivät vain betoniset perustukset muistuttamaan entisistä ajoista. Vuonna 1962 napatusta ilmakuvasta saa kuvan millainen laitos on ollut kyseessä.
Kosken alueella sijaitsee hyväkuntoinen laavu, jonka käyttö on melojille sallittua pienellä luvankysymisellä. Koskiympäristössä yöpyminen on varmasti miellyttävä kokemus.
Kiitokset talon isännälle alueen mielenkiintoisen historian jakamisesta!
esimerkkejä näkemistämme kohteista
Osta Urbanex Ninja -tarra. Pienikin osto on pitkälle eteenpäin.
Villa Mehu – Elis Sinistö
