HaKeTe – Hangon hylätyn kemiantehtaan historia

Kesällä Hangossa sijaitsevaan vanhaan kemiantehtaaseen kannettiin sohva ja nojatuoleja. HaTeKe oli ollut poissa teollisuuskäytöstä jo yli kolmekymmentä vuotta. Osa rakennuksista oli palanut, osa romahtanut, ja suuren betonisen tehdasrakennuksen seinät olivat peittyneet vuosien aikana graffiteihin.

Missä: Industrigatan 1 / Teollisuuskatu 1, 10900 Hanko

Seuraa meitä:
Facebook | Instagram | Youtube

HaTeKen teollisuudesta piilopaikaksi

Yhden säilyneen katoksen alle Ior Sundström ystävineen kantoi kalusteet ja teki paikan, jossa pystyi istumaan suojassa sateelta.

Sohva näyttää vanhan kemiantehtaan keskellä hieman oudolta, mutta HaTeKen viimeisten vuosikymmenten historiaan se sopii hyvin. Tehtaan sulkemisen jälkeen alue ei jäänyt kokonaan tyhjäksi, vaan sen käyttäjät vaihtuivat. Työntekijöiden jälkeen tulivat nuoret, skeittaajat ja graffitien tekijät. Kesällä 2026 tiedettiin jo, ettei tämäkään vaihe jatkuisi enää pitkään. Hangon kaupunki valmisteli jäljellä olevien rakennusten purkamista.

Silloin HaTeKen perustamisesta oli kulunut 98 vuotta.

Tehdas syntyi bitumista ja tervasta

Hangö Tekno-Kemiska Fabrik eli HaTeKe perustettiin Hangossa vuonna 1928. Tehtaan alkuvuosien tuotteet olivat hyvin erilaisia kuin ne maalit, joista yritys myöhemmin tunnettiin. Tuotanto perustui pitkälti bitumiin ja muihin rakennusten suojaamiseen käytettyihin aineisiin. 1930-luvulla valikoimaan kuuluivat muun muassa kivihiiliterva, bitumi, goudron ja asfalttilakka. Niitä käytettiin esimerkiksi kosteuden torjumiseen ja rakennusten eristämiseen.

Ensimmäisenä toimintavuonna HaTeKe valmisti tuotteita noin 10 000 kiloa. Määrä tuntuu suurelta, kun sen ajattelee säkkeinä, tynnyreinä ja valmiina tuotteina, mutta myöhempään tuotantoon verrattuna tehdas oli vielä pieni. Runsaat viisikymmentä vuotta myöhemmin HaTeKellä valmistettiin yhdessä päivässä yhtä paljon kuin ensimmäisenä vuonna yhteensä.

Tehtaan ensimmäisiin vuosikymmeniin mahtui myös pitkä katkos Hangossa. Kun Hanko vuokrattiin Neuvostoliitolle vuonna 1940, HaTeKen oli muiden alueen yritysten ja asukkaiden tavoin lähdettävä. Tuotanto siirrettiin vuokratiloihin Helsinkiin, jossa toimintaa jatkettiin sodan aikana. Kun tehdas pääsi palaamaan Hankoon, Suomessa oli edessä valtava jälleenrakentamisen aika. Rakennettiin koteja, teollisuutta ja infrastruktuuria, ja samalla tarvittiin tuotteita, joilla rakenteita voitiin suojata kosteudelta. Se sopi hyvin HaTeKen osaamiseen.

”HaKeTellä valmistettiin aikanaan rakennus- ja teollisuusmaaleja. Vuosikymmeniä myöhemmin maali palasi tehtaalle graffitien muodossa.”

Eristysaineista maaleihin

Rakennusmateriaalit kuitenkin kehittyivät, eikä sama tuotanto voinut jatkua muuttumattomana vuosikymmenestä toiseen. Muovi alkoi vähitellen korvata vanhoja eristysaineita, joten HaTeKen oli etsittävä uusia tuotteita. Tehdas siirtyi vähitellen erikoistuotteisiin, kitteihin sekä rakennus- ja teollisuusmaaleihin.

1980-luvun alussa HaTeKe kuvasi itseään jo rakennus- ja teollisuusmaalien, kittien ja erikoistuotteiden valmistajaksi. Asiakkaina oli muun muassa tukkuliikkeitä ja rakennusalan yrityksiä, eikä tuotanto jäänyt vain Suomeen. HaTeKen tuotteita vietiin myös ulkomaille, muun muassa Ruotsiin ja Neuvostoliittoon.

Tuotannon kasvu näkyy hyvin yhdessä luvussa. Vuonna 1928 tehtaan koko vuosituotanto oli ollut noin 10 000 kiloa. Vuonna 1982 saman verran valmistui yhdessä päivässä. Tehtaalla työskenteli tuolloin parikymmentä ihmistä, ja vuoden 1981 liikevaihto oli noussut yli neljään miljoonaan markkaan.

Nykyään tehtaan sisällä näkyviä säiliöitä, putkia ja muita teollisia rakenteita joutuu katsomaan pitkään ennen kuin niiden käyttötarkoitusta alkaa edes arvailla. Työntekijöille ympäristö oli arkinen. Raaka-aineita vastaanotettiin, siirrettiin ja sekoitettiin, tuotteita valmistettiin ja valmiit erät lähtivät tehtaalta eteenpäin. Samoissa betonitiloissa, joiden seinät ovat nykyään täynnä graffiteja, valmistettiin tuotteita rakennustyömaille ja teollisuuden käyttöön.

HaTeKen historia liittyi myös toiseen hankolaiseen kemianteollisuuden yritykseen, Forcitiin. Yritysten välillä oli yhteistyötä jo 1930-luvulta lähtien, ja Forcit oli myöhemmin myös HaTeKen osakkaana. Pienessä kaupungissa kemianteollisuus ei muodostunut yksittäisistä toisistaan irrallisista tehtaista, vaan yritysten välillä liikkui osaamista, henkilöstöä ja pääomaa.

Viimeiset tuotteet lähtevät tehtaalta

HaTeKen oma toiminta alueella päättyi vuoden 1990 tienoilla, mutta kemianteollisuus rakennuksissa ei loppunut aivan siihen. Maaleja ja muita kemianteollisuuden tuotteita valmistettiin siellä vielä Hangon teollisuuskiinteistöjen nimissä. Tämäkin toiminta päättyi 1990-luvun puolivälissä konkurssiin.

Sen jälkeen alueella ei enää ollut tuotantoa, jota varten rakennukset oli tehty. Työntekijät eivät tulleet aamulla töihin, eikä tehtaalta lähtenyt valmiita tuotteita asiakkaille. Rakennukset, säiliöt, putket ja suuret betonihallit kuitenkin jäivät paikoilleen.

Vähitellen alueelle alkoi tulla ihmisiä, joilla ei ollut mitään tekemistä kemianteollisuuden kanssa.

Yksi heistä oli Ior Sundström.

Kun maali palasi tehtaalle

Ior oli 13-vuotias, kun hän alkoi käydä HaTeKellä. Hänelle ja muille nuorille paikka ei ollut ensisijaisesti entinen työpaikka tai pala Hangon teollisuushistoriaa. Se oli suuri, osittain tyhjä tehdasalue, jossa pystyi viettämään aikaa kavereiden kanssa. Siellä pystyi skeittaamaan, maalaamaan ja tekemään asioita, joille muualla ei välttämättä ollut samanlaista tilaa.

Betoniseinille ilmestyi graffiteja. Uusia maalauksia tehtiin vanhojen viereen ja myöhemmin niiden päälle, ja HaTeKelle tuli graffitintekijöitä myös muualta Suomesta. Vuosien kuluessa betonipinnoille kertyi niin monta maalikerrosta, ettei ensimmäisiä enää pysty erottamaan.

Paikan historiassa on tässä erikoinen jatkumo. Vielä 1980-luvulla näissä rakennuksissa valmistettiin rakennus- ja teollisuusmaaleja. Muutamaa vuosikymmentä myöhemmin maalia tuotiin samoihin halleihin spraypurkeissa. Ensin maali lähti tehtaalta, myöhemmin sitä kannettiin takaisin sisään.

HaTeKelle ei kuitenkaan tultu pelkästään maalaamaan. Tyhjiin tehdastiloihin rakennettiin skeittiramppeja ja sinne tuotiin tavaroita, joita yhdessä olemiseen tarvittiin. Kukaan ei ollut tehnyt päätöstä vanhan kemiantehtaan muuttamisesta nuorisotilaksi, skeittipaikaksi tai graffitien maalauspaikaksi. Käyttötarkoitus muodostui vähitellen siitä, mitä siellä käyvät ihmiset tekivät. Joku rakensi rampin, toinen maalasi seinän ja muut tulivat vain viettämään aikaa.

Ior jatkoi käymistä HaTeKellä myös vanhempana. Samalla tehdas muuttui vuosi vuodelta. Seinille ilmestyi uusia maalauksia ja vanhat jäivät niiden alle, mutta rakennukset niiden ympärillä rapistuivat paljon nopeammin.

Rakennukset alkoivat kadota

Tulipalot tuhosivat osan tehdasalueesta. Kattoja romahti, vettä pääsi rakenteisiin ja kasvillisuus levisi entisiin sisätiloihin. Varsinkin tiilirakennukset kärsivät pahoin. Joistakin jäi lopulta jäljelle lähinnä ulkoseiniä ja niiden sisälle pudonneita kattorakenteita. Suuri betoninen tehdasrakennus kesti muita paremmin, ja siksi juuri se hallitsee aluetta edelleen.

Rakennusten kunnon heikentyessä myös alueella liikkumisesta tuli yhä vaarallisempaa. Sortuvien rakenteiden lisäksi tehdasalueella oli suojaamattomia säiliöitä ja onkaloita. Vuonna 2022 Hangon ympäristölautakunta totesi alueella liikkumisen erittäin vaaralliseksi, ja purkamisesta alettiin puhua vakavasti.

HaTeKen ongelmat eivät kuitenkaan rajoitu siihen, mitä maan päällä näkyy. Tehdas sijaitsee tärkeällä pohjavesialueella, ja vuosikymmenten kemianteollisuus on jättänyt jälkiä myös maaperään. Alueelta otetuissa näytteissä on havaittu muun muassa kohonneita hiilivetypitoisuuksia. Aiemmissa tutkimuksissa tilanne ei silloisella maankäytöllä edellyttänyt välitöntä kunnostamista, mutta jos aluetta käytetään tulevaisuudessa johonkin muuhun, myös maaperän kunnostustarve on arvioitava uudelleen.

Kokonainen tehdasalue 4 000 eurolla

Vuonna 2024 Hangon kaupunki osti noin 18 500 neliömetrin tehdaskiinteistön konkurssipesältä. Kauppahinta oli 4 000 euroa. Summa kuulostaa lähes mitättömältä näin suuresta alueesta, mutta kaupungille eivät siirtyneet vain maa ja rakennukset. Mukana tulivat myös huonokuntoisten rakennusten purkaminen ja vuosikymmenten teollisuudesta jäänyt ympäristövastuu.

Keväällä 2026 Hangon kaupunginvaltuusto myönsi 300 000 euroa rakennusten purkamiseen ja alueen saattamiseen jatkokäyttökelpoiseksi. Elokuussa kaupunki tilasi purkukartoituksen ja purkusuunnittelun. Vuosikymmenten aikana osa HaTeKestä oli kadonnut tulipaloissa tai romahtanut itsestään. Nyt jäljellä olevien rakennusten purkamista alettiin valmistella suunnitelmallisesti.

Samaan aikaan alueella käytiin edelleen.

Kesällä 2026 Ior oli 25-vuotias. Ensimmäisistä HaTeKen käynneistä oli kulunut jo kaksitoista vuotta, kun hän ja hänen ystävänsä kantoivat yhden vielä katetun osan alle sohvan ja nojatuoleja. Vanhojen teollisten rakenteiden ja graffitien keskelle syntyi paikka, jossa pystyi istumaan suojassa sateelta.

Tehtaan historia ei päättynyt tehtaan sulkemiseen

Ennen purkamista Hangon museo alkoi dokumentoida HaTeKeä. Tallennettavaa löytyi paljon tehtaan varsinaisesta toiminnasta: rakennuksista, teollisista rakenteista ja tuotteista, joita siellä oli vuosikymmenten aikana valmistettu. Mutta tehtaan sulkemisen jälkeen oli ehtinyt kulua yli kolmekymmentä vuotta, eikä museota kiinnostanut vain se, mitä tapahtui ennen tuotannon päättymistä.

Myös myöhemmät vuosikymmenet haluttiin talteen. Graffitit, skeittirampit ja muut ihmisten paikalle tuomat tavarat kertoivat siitä, mitä rakennuksissa tapahtui sen jälkeen, kun niiden alkuperäinen käyttötarkoitus katosi.

Dokumentointiin osallistui myös Ior Sundström. Hän oli tullut HaTeKelle ensimmäisen kerran 13-vuotiaana. Nyt 25-vuotiaana hän pystyi kulkemaan alueella museon kanssa ja kertomaan, mitä eri tiloissa oli tehty ja missä ihmiset olivat viettäneet aikaansa. Juuri tällaista historiaa on vaikea löytää arkistoista. Graffitin voi valokuvata ja rampin mitata, mutta ilman paikalla olleita ihmisiä ei välttämättä enää tiedetä, miksi ne ovat siellä tai mitä niiden ympärillä tapahtui.

HaTeKen jäljellä oleva betonitehdas seisoo vielä. Sen sisällä lähes sadan vuoden eri vaiheet ovat samassa tilassa. Siellä ovat vanhat säiliöt ja putket, joiden ympärillä tehtiin aikanaan töitä. Niiden vieressä ovat skeittirampit ja betoniseinät, joille on maalattu vuosikymmenten aikana yhä uusia graffiteja. Yhden katon alle on kannettu sohva ja nojatuoleja.

Teollinen toiminta loppui jo yli kolmekymmentä vuotta sitten, mutta HaTeKen käyttö ei loppunut siihen. Tehtaan jälkeen paikalle tuli sukupolvi, joka ei valmistanut siellä mitään myytäväksi. He käyttivät sitä omalla tavallaan, kunnes rakennusten kunto ja tuleva purkaminen alkoivat lopulta asettaa sille rajat.

HaTeKe on vielä olemassa, ja siellä käydään edelleen. Lähitulevaisuudessa jäljellä olevat rakennukset on tarkoitus purkaa.

Siihen asti vanhan kemiantehtaan yhden katon alla on vielä sohva.

Kommentoi

Korjaa, kehu tai kivitä

0 vastausta

Jätä vastaus

Haluatko osallistua keskusteluun?
Osallistu rohkeasti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso lisää kohteita

esimerkkejä näkemistämme kohteista

Pin It on Pinterest