Laitmanintie - Hylätty kylä, grynderin märkä uni

Urbanex Ninja - Urban Exploring

Laitmanintie – Hylätty kylä, grynderin märkä uni

Vilkkaan maantien vieressä kulkee hiljainen hiekkapäällysteinen entinen päätie. Kylätien varrella kaikki talot ovat joko purettu tai hylätty. Onnettomimmat ovat tuhopoltettu. Pian alue on täynnä kiinteistövälittäjien myyntikylttejä. Talojen tarinat ovat yksilöllisiä ja syyt niiden hylkäämiseen ovat jokaisella erilaiset.

Porkkalasta Laitmanintielle

Tarinamme saa alkunsa Kirkkonummen Porkkalan-alueelta, jonka Suomi joutui vuokraamaan vuonna 1944 Neuvostoliitolle. Moskovan välirauhansopimuksessa Neuvostoliiton vaatimuksiin kuului sotilastukikohdan perustaminen Suomen maaperälle. Neuvostoliitto rakensi mm. Porkkalan kadotetun lentokentän. Hävityn sodan jälkeen Suomella ei ollut mahdollisuuksia vastaväitteisiin. Vaatimus oli shokki Suomen kansalle ja sen armottomuudesta kertoi tiukka aikataulu. Alueelta piti siirtää kymmenessä päivässä kaikki 7300 asukasta ja majoittaa heidät uusille alueille. Laitmanintien vanha päätie toimi yhtenä sijoituspaikkana.

Pian evakot olivat rakentaneet kylätien varrelle jo siellä sijainneiden talojen viereen uusia omakotitaloja. Taloja laajennettiin myöhemmin elintason noustua lisäsiivillä sekä piharakennuksilla.

Katso video: Talo 1 – Laitmanintie 2

Kukkulalla komeilee keltainen mansardikattoinen talo. Talon tiedetty ensimmäinen asukas oli saksalainen Stiernan perhe.

Stiernan perheen muutettua pois 60-luvulla taloon asettui Danielssonit. Taloa asutti pitkään 1920-luvulla syntynyt isäntä Bror Danielsson ja 30-luvulla syntynyt vaimo Doris. Doris jäi taloon asumaan yksin muutamaksi vuodeksi Brorin kuoltua. Sittemmin Doris löysi naapurista uuden ihastuksen, Per Nylundin. Muuttomatka oli lyhyt osoitteeseen Laitmanintie 12. Laitmanintieltä uusi pariskunta muutti lopulta Kemiön saarelle.

Talon viimeinen asukas oli muusikko, joka yritti elättää itsensä musiikin esittämisellä. Orkesteri ei koskaan lähtenyt suosioon eikä keikkailu tuottanut riittävästi rahaa elämiseen. Mansardikattoisessa talossa kulut eivät olleet suuret, mutta tilauksiakin oli vain vähäisesti ja useimmiten ne toteutettiin tippipalkalla. Talosta löytyy papereita, joissa todetaan, ettei kyseinen yritystoiminta ole tuonut riittävästi taloudellista tuloa. Heikon työllisyyden vuoksi asukkaalle oli myönnetty varhaiseläke. Viimeinen asukas poistui talosta 2000-luvun alkuvuosina.

Kummitustarinoita talosta

Talosta kuultu tarina kertoo erään pienen tytön kuolleen portaikossa lähellä yläkerran rappusten kaappia. Talossa myöhemmin asunut perheenäiti oli kokenut asunnossa asuessaan paranormaaleja ilmiöitä; hän oli mm. puoliunessa nähnyt pienen tytön, joka johdatteli äidin kuolinpaikalleen ja siitä rappusten yläpäässä olevaan kaappiin. Perhe asui talossa muiden sukulaisten kanssa, mutta jatkuvat selittämättömät paranormaalit ilmiöt saivat perheen muuttamaan muualle.

Sodan jälkeen

Talot olivat yksinkertaisia puurakenteisia omakotitaloja, jotka kuitenkin poikkesivat rintamamiestalojen ilmeestä. Vanhimmat alueen taloista olivat rakennettu jo reilusti yli puoli vuosisataa ennen uusien asukkaiden tuloa.

Kyläraitin kiinteistöjen omistajat vaihtuivat vuosien aikana. Paikka oli rauhaisa ja turvallinen lapsiperheille. Suuret pihat mahdollistivat hyötykasvit, jotka tuottivat reilusti omenoita, erilaisia marjoja sekä kasviksia. Viherpeukaloilla oli mahdollisuus kokeilla myös harvinaisempia perennalajikkeita. Monet näistä ovat vielä nähtävillä pihoilla.

Katso video: Talo 2 – Laitmanintie 4

Talo paloi toukokuussa 2016 nuorten sytkärileikeissä

Erikoisimman talon alkuvaiheista ei ole tarkkaa tietoa. Se on alueen vanhin rakennus ja on rakennettu vanhoja karttoja vertailemalla 1919-1945 välisinä vuosina.

Tunnetuin talon asukas oli juopporetku Nikolai Nevanperä, joka toimi alueella varoittavana esimerkkinä viinan kirouksista. Nikolai oli usein juovuksissa ja hänen luonaan kävi janoisia miehiä tilipussien kanssa. Hän oli tunnettu pimeän viinan myyjä, jonka luona oli lauantaisin vilkasta. Innokkaimmat vieraat korkkasivat juomansa heti talon rappusilla ja lauantai-illalla sammuneet miehet olivat tontin läheisyydessä yleinen näky.

Nikolai katosi kevättalvella 1971. Hänet löydettiin kuolleena joitakin päiviä myöhemmin lähimetsästä. Naapuritontilla junavaunussa asunut Eeva Hodju masentui kuolinuutisesta ja heittäytyi pikajunan eteen päivää ennen juhannusta 1971. Eevan kuultiin rukoilevan ja itkevän ennen junan alle heittäytymistä. Eeva oli ollut sairaseläkkeellä, koska häneltä oli leikattu toinen keuhko pois. Hän oli ehtinyt asua junavaunussa ainakin 20 vuotta. Kuollessaan hänellä oli ikää 55-60 vuotta?

Erikoisen näköinen talo ajautui autioksi 90-luvulla, mutta lyhyen tyhjilläänolon jälkeen taloon muutti nuoripari. Jonkin ajan asuttuaan pariskunta muutti pois ja talo ajautui taas autioksi. Tämän jälkeen talossa on asuttu lyhyempiä aikoja ja se on hetken toiminut jopa kesäasuntona.  Talo hylättiin kokonaan 2000-luvun jälkeen. Talosta löytyy vuoden 2003 puhelinluettelot.

Epämääräiset asukkaat ovat leimanneet taloa koko sen historiansa ajan. Hylätyksi tulon jälkeen huumeiden käyttäjät ja alkoholistit hyödyntivät taloa asumuksenaan.

Uusi asemakaava muuttaa elämisen

Isot muutokset olivat tulossa 1980-luvulla, kun kunnan huhuttiin suunnittelevan uutta asemakaavaa alueelle. Lähtölaukaus uudistuksille oli oikeastaan ammuttu jo vuonna 1978, kun alueelle suunniteltiin  tennishallin rakentamista. Tennishanke ei koskaan toteutunut, sillä kaupunki oli samaan aikaan etsimässä sopivia tonttimaita pienteollisuuden tarpeisiin. Vuonna 1987 asiasta nähtiin ensimmäinen asemakaavaehdotus. Sen mukaan alueelle rakennettaisiin teollisuushalleja ja niiden yhteyteen jonkin verran asuintilaa.

Merkittävien peruskorjauksien tekeminen vähentyi ja ne loppuivat lähes kokonaan asemakaavan vahvistuttua. Yksi asukas uskoi silti tulevaan ja valoi autotalliin uuden lattian 22.9. 1999. Toiset alistuivat ylivoiman edessä ja tekivät olonsa mukavaksi mahdollisimman pienillä kuluilla. Uima-allasta ei enää kunnostettu, vaan sen päälle rakennettiin terassi.

Katso video: Talo 3 – Laitmanintie 8

Alueen ainoa pienmaatila koki autioitumisen taloista ensimmäisenä. Autioituminen tapahtui 80-90-luvun taitteessa. Taloa pitivät asuttuna pitkän ajan Porkkalan evakkoina  saapuneet isäntä Albin Nylund,  vaimo Hildur sekä heidän poikansa Leonard. Leonard rakennutti viereiselle tontille oman talon osoitteeseen Laitmaninkatu 12.

Perhe oli erityisen tarkka omistamistaan maa-alueista eivätkä kaivanneet vieraita mailleen. Heidän maillaan jokamiehenoikeutta ei tunnettu ja siitä kertoivat tiheään ripotellut kielto-kyltit. Ruotsinkielisinä Nylundeille tapahtui rankka tekstausvirhe, jonka ansiosta kyltteihin kirjoitettiin ”yxitysalue”. Yxa on suomeksi kirves ja alue antoi mielikuvan, jonka rajan ylitettyään saattoi saada kirveestä.

Talon autioitumisen jälkeen talon ovet ja ikkunat suljettiin huolellisesti kuin odottaen seuraavaa asukasta. Tuota asukasta ei koskaan tullut. Talon omistaa Nylundin perikunta, jossa riittää erimielisyyksiä. Tontti on myynnissä ja todennäkäisesti sen ostaa Grynderi, joka rakennuttaa paikalle uuden talon.

Tarina kertoo myös nuorisosta, jotka 90-luvun puolivälissä murtautuivat ilman työkaluja navettarakennukseen. Yläkerran tasolla oli tuolloin arviolta 70-luvun puukylkinen jenkkifarmari ja alakerrassa V8-moottori purettuna osiin. Nuorisojoukko palasi seuraavana päivänä takaisin, mutta tuolloin piharakennuksen ovet olivat naulattu umpeen. Yksi heistä lähti hakemaan kotoaan sorkkarautaa muiden jäädessä odottelemaan. Navettarakennuksen omistaja Per Nylund asui läheisessä talossa (talo 5/5, Laitmanintie 12) ja huomasi poikien puuhat. Pojat jäivät kiinni ja yhden gansterin isä pääsi korjaamaan oven kuntoon.

Lama hidastuttaa uudistukset

Asemakaavan tuli voimaan, mutta toteutus koki muutamia takaiskuja, joista vakavin oli vuonna 2000 tapahtunut öljyvahinko. Kadulla olleesta rekasta oli päässyt öljyä maastoon. Maastonpuhdistuksessa lähtökohtana on aina, että pilaaja tutkii ja kunnostaa kohteen. Ongelmallisimpia ovat tapaukset, jotka ovat niin vanhoja, ettei pilaajaa tiedetä tai tavoiteta. Silloin tarvittavat selvitykset ja toimenpiteet tekee kiinteistön nykyinen omistaja. Useiden kiemuroiden jälkeen kaupunki hankki osan saastuneesta maasta ja suoritti kunnostukset.

Alkoi 90-­luku ja maa vaipui lamaan. Rakennustoteutukset lamaantuivat eikä vallinneen laman aikana kukaan halunnut aloittaa rakennusurakkaa. Oli vain odoteltava tulevaa. Hyvät ajat näyttivät olevan kaukana tulevaisuudessa. Talot ja sen asukkaat saivat hengähtää ennen viimeistä koitosta.

Lama väistyi. Nokian menestyminen muutti tärkeysjärjestyksiä ja pienteollisuudelle tarkoitetut tontit vaihtuivatkin pientaloalueen suunnitelmiin. Syksyllä 1999 uudet suunnitelmat avattiin julkiseksi.

Homma ei oltu vielä taputeltu, vaan urakasta kehittyi lähes kymmenvuotinen umpisolmu. Kaavoituksen pysäyttämistä etunenässä vaatinut Tillinmäen pienkiinteistöyhdistyksen puheenjohtaja Bjarne Häggman valitti kaikesta mahdollisesta. Valitusten tulva sai aikaan kaavoituksen jähmettymisen. Valitusten laadulla ei ollut mitään tekemistä reaalimaailman tai totuuden kanssa. Tärkeintä oli valitus, ei se kuinka oleellinen aihe olisi. Valitusten syyt olivat estää alueen kehittäminen. Häggman oli rakentanut oman tonttinsa täyteen, mutta ei sallinut kenenkään muun rakentaa lähialueille. Kyseessä oli varsinainen perisuomalainen umpimielinen ajattelutapa, jonka keskiössä oli vain yhden henkilön etu.

Katso video: Talo 4 – Laitmanintie 7

Tämä talo oli yksi pisimpään käytössä olleista taloista. Talon pihapiiriä katsellessa voi päätellä, että taloa asutti lapsiperhe. Perheellä on ollut uskoa asumiseen kaavoituksen jälkeen, sillä tallirakennuksen lattia oli valettu vuonna 1999. Talon takana oli aiemmin suuri määrä kasvihuoneita, mutta nyt jäljellä on vain talon viimeiselle emännälle kuuluva pieni kasvihuone – sekin jo puiden valtaamana.

Talon rakennutti Sahlstedtin perhe joka oli asunut aikaisemminkin Espoossa, keskellä Espoonlahtea Björkön saarella. Alunperin ensimmäinen Sahlstedtin Laitmanintien talo rakennettiin nykyisen koirapuiston kohdalle. Kaupunki lunasti kiinteistön taloineen 80-luvulla ja vuokrasi rapistuneen talon maahanmuuttajaperheelle. Mahtoi turkkilaisella/kurdiperheellä olla kokemus päästä asumaan maaseudulle keskelle ei mitään. Talo purettiin 90-luvulla ja paikalle tehtiin koirapuisto.

Vuonna 1953 Sahlstedtin seuraava sukupolvi ryhtyi rakentamaan rintamamiestaloa sekä kasvihuonetta tälle paikalle osoitteeseen Laitmanintie 7. Isä kävi samaan aikaan töissä Fazerin makeistehtaalla Helsingissä.

Alkeellisella kaminalämmityksellä varustettu kasvihuone tuotti tomaatteja, kurkkuja ja salaattia, jotka isä myi Helsingin tukkutorilla ennen työpäivän alkua. Vuonna 1957 kasvihuoneviljelijän ammatista tuli kokopäiväinen ja vanhoille pelloille rakennettiin vuosina 1961 ja 1965 lisää kasvihuoneita.

Perhe sai oman auton vasta vuonna 1962. Sitä ennen vihanneskuorma kuljetettiin Helsingin tukkutorille naapurin taksilla tai linja-autolla.

Vuoden 1973 energiakriisin tuoma polttoöljyn hinnannousu aiheutti huolta ja epävarmuutta viljelyn kannattavuudesta. Kulujen nousu ja tarve uusia kasvihuoneiden laitteistot toivat päätöksen luopua kasvihuoneviljelystä. Kasvihuoneiden lämmitys loppui vuonna 1982. Kasvihuoneet purettiin seuraavalla vuosikymmenellä.

Vuonna 1995 talon asukkaat muuttivat kerrostaloasuntoon. Omakotitalo vuokrattiin rakennusurakoitsijalle, joka valoi autotalliin uuden lattian vuonna 1999. Talon vuokraus osoittautui myöhemmin pahaksi virheeksi. Vuokralainen onnistui aiheuttamaan talolle ja alueelle paljon vahinkoa, kun hänen kuorma-autonsa lavalta valui öljyä maahan. Öljyvahingon seurauksena alueen maasto ja kaivo saastui.

Vuonna 2002 talo myytiin nuorelleparille, jolla ei loppujen lopuksi riittänyt motivaatiota suorittaa talon vaatimaa peruskorjausta. Pariskunta sai aikaan ainoastaan pienen kasvihuoneen, mutta talon tarvitsemaa kunnollista remontointia ei koskaan aloitettu. Nuoripari myi tontin muutaman vuoden asumisen jälkeen. Nykyinen omistaja (YIT) aikoo purkaa talon ja rakennuttaa tontille pientaloja.

Muutokset alkavat

Edessä olevat muutokset ovat olleet tiedossa jo pitkään eikä suuria remontteja aloitettu. Remontoinnilla olisi ollut mahdollista nostaa talon arvoa, mutta työ olisi ollut järjenvastaista. Työ olisi valunut hukkaan taloja purettaessa. Tosin vanhalla talolla, joka sijaitsee kunnallistekniikan ulottumattomissa on tuskin suurta rahallista arvoa.

Härskiä lahjontaa

Virkamiesten toimet olivat alueella hyvinkin härskejä ja lahjonta yleistä kun kaavoitusta  ja maankäyttösopimuksia tehtiin. Kaupungin teknisen toimen johtaja Olavi Louko sai tuomion lahjusten vastaanottamisesta. Hän asui ja söi eri rakennusfirmojen laskuun samaan aikaan Loukon alaiset painostivat kiinteistöjen omistajia myymään kiinteistönsä lahjontaa tekeville rakennusfirmoille. Yksi merkittävä lahjonnan tarjoaja oli YIT, joka maksoi osan Loukon lomailusta. Lahjonta tuotti tulosta ja viekkauttakin hyväksikäyttäen YIT onnistui saamaan alueelta monta tonttia. Nämä olivat kuitenkin vain jäävuoren huippuja koko rakennusvyyhdissä. Kuka sanoo ettei Suomessa olisi korruptiota?

Viimein projekti pääsi alkamaan. Ennen rakennustöitä edessä olisi vielä paljon, sillä vanha kylätie muutettaisiin nykyaikaiseksi asfalttitiestöksi ja alueelle tuotiin siltä aiemmin puuttunut kunnallistekniikka.

Katso video: Talo 5 – Laitmanintie 12

Talon rakennutti Porkkalana evakkona saapunut Leonard Nylund, joka oli Laitmanintie 8:ssa asuvan Albin Nylundin poika. Leonard tunnettiin kitsaana miehenä, joka ei suvainnut jokamiehenoikeuksia eikä vieraita maillaan. Naapuritalon Doris muutti Laitmanintie 2:sta Leonardin luoksen hänen miehensä kuoltua.

Leonardin poika Per asutti taloa viimeisimpänä Saga-vaimonsa kanssa. Valkoisessa talossa asuttiin vuoteen 2000 asti ja siitä pidettiin huolta. Rakennusmateriaaleista päätellen taloa remontointiin aktiivisesti. Ohikulkijat muistavat piha-alueen olleen aidattu ja koiran haukkuvan kaikkia kyläraitilla kulkevia. Leonard omisti perikuntineen myös pienmaatilan (talo 3/5) rakennukset.

Pihalla sijaitsee uima-allas, joka rakennettiin pahimman energiakriini aikana vuonna 1973. 80-luvun alussa allas katettiin terassiksi.

Perikunta myi talon tontteineen rakennusyritys YIT:lle vuonna 2000.

Talon erikoisuutena voidaan pitää sitä, että sen pihalla sijainneessa kontissa on varastoitu sodan jälkeen Ammustehdas Vihtavuoren nalleja. Sodan aikana ammustehtaat toimivat täysillä ja tuottivat ammuksia yli tarpeen. Puolustusvoimat halusivat pitää tuotantokoneistot kaiken varalta toiminnassa ja sijoittivat ammuksia mm. Nylundin pihalle.

Ne jyrää meitin

Vuosikymmenien aikana alueelta on hävinnyt monta rakennusta. Viimeisin tuhopoltettiin nuorten sytkärileikeissä talojen kuvaamisen jälkeen ja sitä edellinen raivattiin kaupungin tarvitseman tontin tieltä. Osa on vain hävinnyt jättämättä merkkiä historiaan.

Alueelle on jo rakennettu uusia omakotitaloja ja vanhojen Laitmanintien talojen 80-luvulta alkanut lähtölaskenta on varmasti lähenemässä loppuaan. Nykyisille tonteille on jo vedetty asfaltti eikä mene kauaakaan, kun nykyisten talojen paikalla on kiinteistövälittäjän myyntikyltti:

ENSIESITTELY,  TERVETULOA! Juuri valmistunut! Upea, valoisa ja uudiskohde rauhallisella pientaloalueella. Todella hyvä pohja, ei hukkaneliöitä.

Myyntihinta: 529 000 €
Velaton hinta: 529 000 €

Katso lisää kohteita

esimerkkejä näkemistämme kohteista

Urbanex Ninja - Urban Exploring

Mustanaamio kuiskaa:

Ota vain valokuvia, jätä vain jalanjälkiä