Kimolan kanava & järvenlaskijat

Urbanex Ninja - Urban Exploring

Kimolan kanava & järvenlaskijat

Auringon säteet paistavat kalseaan rautaan, mutta ne eivät jaksa lämmittää Kimolan kanavan hylättyä nippunosturia. Kimolan kanavan kolossaalinen nippunosturi uinuu maalaismaisemassa horrosta, joka alkoi jo reilut kymmenen vuotta sitten.

Kimolan kanavan nippunosturi

Kimolan kanava on Kymijoen vesistössä oleva uittokanava, jonka seitsemän kilometriä pitkä uoma yhdistää Konniveden ja Pyhäjärven.

Kimolan kanava rakennettiin helpottamaan puutavaran uittoa tehtaille ja se lyhensi tukkinippujen uittomatkaa lähes 30 kilometriä. Kimolan kanavassa ei ole sulkuja, vaan vedenpinnan tasaa kallionleikkaukseen rakennettu 12 metriä korkea pato, jonka alapuolelle tukkiniput siirrettiin suurella nippunosturilla.

Kanavan rakentaminen aloitettiin vuonna 1962 ja se vihittiin käyttöön elokuussa 1966. Uittopuomien ja muiden rakenteiden viimeistely jatkui kuitenkin vuoteen 1969 asti. Vuosituhannen vaihteessa uitto väheni ja viimeinen siirrettävä tukkinippu saapui nosturille 14. elokuuta 2002. Vuoden 2012 jälkeen se on saanut rapistua rauhassa. Kimolan kanavan nippunosturi on taistellut hyvin aikaa vastaan, sillä esimerkiksi Pispalan Uittotunneli jäi jo valmistumisvuonna 1968 tarpeettomaksi tukkien siirtyessä rekkojen kuljetettavaksi.

Kanavan toinen elämä

Kotiseutu- ja kylätoimikunnat ovat vuosien ajan pyrkineet saamaan kanavan palvelemaan vesiliikenne- ja matkailutarkoitusta. Byrokratian pyörät ovat nyt lähteneet käyntiin ja valtio on ojentanut kätensä hankkeelle. Kanavan muuttaminen perinteiseksi sulkukanavaksi ei ole helppoa ja lisävaivaa tuovat kanavan penkereet, jotka ovat todettu huonokuntoisiksi. Muutostyön hinnan on arvioitu nousevan kymmeniin miljooniin euroihin, mutta Kouvolan kaupunki ja lähikunnat katsovat hankkeen sisältävän kuluja suuremman hyödyn alueen matkailulle. Näivettyvän teollisuuden jatkuva pako teollisuuspitäjistä luo uusia näkökulmia muihin tulonlähteisiin.

Tällä hetkellä Kimolan kanavan hylätty nippunosturi toimii muistomerkkinä ajasta, jolloin tukkien uitto tehtaille pakotti keksimään huimia ratkaisuja, joilla maamme talouden pyörien varmistettiin pyörivän jatkossakin.

Kimolan kylällä muutostyön aloitusta odotetaan kuumeisesti. Parinsadan asukkaan kylässä on tiivis yhteisö kyläyhdistyksineen. Kaupan lisäksi kylältä löytyy monenlaista yritystoimintaa. Jos kanava saataisiin avattua, toisi se mukanaan palveluista maksavia asiakkaita ja vilinää kylään. Idyllisessä maalaiskylässä uusille työpaikoille ja euroille olisi käyttöä.

Katso video

Puntarikoskella toinen metallinen kolossi

Hyvin samanlainen kolossi löytyy Joensuusta, Höytiäisen kanavalta. Puntarikosken voimalan uittoränni nippunostureineen valmistui 1958, mutta sen historia aktiivisena kesti vain vuoteen 1976. Höytiäisen kanava on noin seitsemän kilometriä pitkä, eikä siihen ole Kimolan kanavan tavoin rakennettu sulkua.

Järvenlasku loi hallitsemattoman vesivyöryn

Höytiäisen kanava yhdistää järviä Höytyäinen ja Pyhäselkä. Aina näin ei ole ollut, sillä vuonna 1849 pidetty pitäjienkokous muutti peruuttamattomasti asian laidan. Kokouksessa päätettiin laskea Höytiäisen pintaa, jotta karjataloudelle saataisiin enemmän heinämaita. Hallittu vedenlasku oli tarkoitus toteuttaa kaivettavan kanavan kautta, josta vesi johdettaisiin 21 metriä alempana sijaitsevaan Pyhäselkään.

Kaivuutyöt päästiin aloittamaan vuonna 1854. Viisi vuotta kaivuutoiden alkamisen jälkeen kaivuutöiden määränpää oli lähellä. Kaivettu maa oli kuitenkin hiekkamaata, jonka läpi vesi oli päässyt syövyttämään patojen perustuksia. Perustusten syöpyminen esti patoluukkujen sulkemisen ja vesimassat pääsivät irti murten lopulta patorakenelmat. Hallittu järvenlasku jäi haaveeksi kun vesimassat pääsivät vapaaksi valtavalla voimalla.

Vesimassat kaivoivat 500 metriä leveän ja 20 metriä syvän uoman Höytiäisestä Pyhäselkään. Valtoimenaan syöksynyt vesi vei mukanaan rakennuksia ja katkoi puita. Höytiäinen sai tyhjentyä kaksi viikkoa, kunnes veden uurtama uoma kohtasi kalliokynnykseen. Kalliokynnys loi paikalle Puntarikosken, jonne myöhemmin perustettiin voimala ja nippunosturi. Höytiäisen pinta laski loppujen lopuksi 9 metriä ja sen pinta-ala pieneni noin 30 %. Laskun seurauksena syntyi lähes 400 saarta ja luotoa. Muutoksen myötä Suomen 15. suurin järvi oli saanut uuden sijoituksen listassa.

Järvenlaskija Lauri Nuutisen legenda

Höytiäisen järvenlasku oli aikansa ympäristökatastrofi, mutta se ei ollut ainoa laadussaan. Suomessa järvienlaskemisen historia ulottuu  1700-luvulle, jolloin järviä alettiin laskea uusien niittymaiden saamiseksi. Ensimmäisen tunnetun järvenlaskun teki talonpoika Lauri Nuutinen Pohjois-Karjalan Alimmaisen Sarvinkijärvessä vuonna 1743.

Ensimmäinen lasku ei mennyt täysin odotusten mukaisesti.

Järvenlasku aloitettiin kaivamalla kahden järven välissä olleen korkean kangaksen läpi 70 metriä pitkä, 9 metriä syvä ja 5 metriä leveä uoma käyttäen rautakärkivahvisteisia puulapioita. Yli kuukauden jatkuneiden kaivuutöiden jälkeen vesimassat vapautettiin uomaan. Muutamassa tunnissa valtoimenaan vellova virta uursi harjuun 200 metriä leveän 12 metriä syvän uoman.

Järvenlaskusta syntyi luonnonkatastrofi ja lopputuloksena koko kahdeksan kilometrin järvi tyhjeni. Vedenpurkaus täytti alempana olleen Jakojärven tulvahiekalla ja synnytti lukuisia hiekkasärkkiä Pielisjoen rannoille. Veden aiheuttama pauhu oli niin valtava, että lähiseutujen ihmiset luulivat tuomiopäivän tulleen.

Tulva-aalto aiheutti suurta tuhoa lähikylissä. Tulva vei mennessään mm. hirsiä ja virtaan sortui pitkä silta. Talolliset menettivät heinäkuormia, verkkoja ja veneitä piti etsiä kaukaa alajuoksulta.

Järvenlaskun jälkeen syntyneestä vesijätön jakamisesta muodostui pitkällinen riita. Leimahtaneen epätyytyväisyyden alussa kyläläiset laittoivat Nuutisen köysiin. Nuutinen kuoli 63 vuoden iässä kesken pitkällisen ja vaiherikkaan käräjöinnin. Tätä ennen Ilomantsin kirkkoherra oli myöntänyt Nuutiselle tuhannen hopeataalarin rahapalkinnon sekä kuivaksi lasketut maa-alueet. Rahapalkinnon Nuutisen huhuttiin käyttäneen huomentuoppiin (Huomentuopit kuuluivat häiden ohjelmanumeroihin, joissa hääparille kerättiin rahaa. Häiden loppupuolella huomentuoppi kiersi vieraalta toiselle ja samalla häävieraat tuopista maistaessaan lupasivat vuorollaan morsiamelle tai hääparille jonkun lahjan).

Vuosien käräjöinnin jälkeen Nuutisen pojat saivat korjata isänsä aloittaman käräjöinnin hedelmät, kun Nuutinen oikeutettiin saamaan vesijätöt itselleen. Nuutisen pojat saivat maat itselleen, mutta heidän oli korvattava vahinkoa kärsineille ja apumiehilleen yhteensä 43 kuorman ala niittyä. Saadut vesijättöniityt kasvoivat aluksi hyvin heinää, mutta 1800-luvun alussa kasvu oli jo tyrehtynyt.

Ura alkaa järvenlaskijana

Alimmaisen Sarvinkijärven järvenlaskun jälkeen Nuutisen kerrotaan laskeneen 14 muutakin järveä ja lampea. Höytiäisenkin hän lupasi laskea, mutta se jäi tekemättä siltä erää. Tulevaisuudella oli varattuna Höytiäistä varten muuta draamaa vasta vajaan sadan vuoden päästä. Nuutisen uran huipennus jäi toteutumatta, kun viranomaiset vuonna 1760 estivät Liperin Viinijärven kuivatusyrityksen.

Lapsista vanhin, Antti, seurasi isänsä jälkiä järvenlaskijana ja hän kierteli maaherran myöntämän järvenlaskija valtakirjan turvin asiantuntijana eri puolilla Pohjois-Karjalaa neuvomassa järvenlaskua.

Katso lisää kohteita

esimerkkejä näkemistämme kohteista

Urbanex Ninja - Urban Exploring

Mustanaamio kuiskaa:

Ota vain valokuvia, jätä vain jalanjälkiä

Pin It on Pinterest

Share This