Hiljentynyt Hallan saha

Urbanex Ninja - Urban Exploring

Hallan saha

Halla höyrysaha sai alkunsa, kun norjalainen Aslak Holmsen vuokrasi vuonna 1873 Kotkan Hallansaaren 50 vuodeksi. Holmsenin yritys sai höyrysahan perustamisluvan vuonna 1875 ja Hallan saha aloitti toimintansa vuonna 1876. Sahan historia toimivana sahana päättyi vuonna 1986. Saaren kukoistuksen ajan merkkejä on vaikea enää havaita maastosta. Osa menneestä maailmasta jatkaa alueella hiljaiseloaan tiilimurskan ja peittomaan alla.

Hallan sahan synty

Hallan saari Kotkassa on ollut käytössä vuosisatoja. 1700-luvulla vanhan Suomen ja venäläisvallan aikana saari oli muiden lähisaarien tapaan venäläisarmeijan käytössä ja jäljellä on jonkin verran jäänteitä näistä ajoista. Paremmin tuon ajan sotilaalliseen tunnelmaan pääsee Kokourin saarella, jossa on säilyneitä linnoitusrakennelmia. Historiansa ansiosta koko Hallan alue on määritelty kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi alueeksi.

Ennen 1700-lukua Hallansaari oli asumaton.

Teollistuminen saapui Hallan saarelle 1876, jolloin sinne perustettiin höyrysaha. Toiminta alkoi Halla Oy -nimellä, joka omisti useita sahalaitoksia. 1900-luvun vaihde tunnettiin ”tukkaistamisen” aikakautena ja Hallan saha oli kuudes kahdeksasta lähialueelle rakennettavasta sahasta. Aluksi yhtiö oli norjalaisomisteinen, mutta siirtyi vuonna 1916 N. Otterstad & Co:lta Kymi Oy:n hallintaan. Norjalaiset olivat kiinnostuneet Kymen kunnan metsistä, sillä Norjan omat metsävarat olivat osoittaneet hiipumisen merkkejä. Norjalaiset eivät saaneet toimintaansa Suomessa kuitenkaan kannattavaksi ja luopuivat omistuksestaan. Halla Oy fuusioitiin vuoden 1933 alussa lopulta Kymi Oy:hyn (UPM:n edeltäjä). Sahaa modernisoitiin jatkuvasti 1950-luvulta lähtien ottamalla käyttöön uusia työmenetelmiä ja tehokkaita koneita sekä laitteita. Sahan tuotantoa supistettiin jatkuvasti 1980- luvun alusta lähtien ja vuonna 1986 saha lopetti lopulta toimintansa.

Vuonna 1903 Hallaan perustettiin selluloosatehdas, joka suljettiin 1938 Sunilan sellutehtaan käynnistyessä.

Katso video

Työhistoriaa

Yritys tarjosi vanhanajan teollisuusyhteisön tavan mukaisesti työväelle saaressa asunnot, koulut sekä urheilukentän. Myös tehtaan johtaja asui saarella ja entisen puutarhan kasvistosta on maastossa nähtävillä muistoja tästä ajasta.

Hallan työntekijöiden asuinolosuhteet olivat kurjat 1910-luvulle saakka. Perheiden asumuksina saattoivat olla yksikertaiset laudoista erotetut sopet tuvan nurkissa. Kausityöntekijöillä olot olivat vielä karummet. He majoittuivat hatariin lautakojuihin. Asuntoina oli myös pitkiä kasarmirakennuksia, joissa kolme tai neljä perhettä asui valtavissa tuvissa ja joiden keskellä oli hella. Hallassa olisi ollut rakennuspuuta riittämiin, mutta tehtaanjohto oli tarkka ettei puutavaraa käytettäisi muuhun kuin sahateollisuuteen.

Vuonna 1935 asuntoja oli kaiken kaikkiaan Hallan saarella 424 ja niissä oli 700 huonetta. Asuntoja oli myös Tiutisen puolella, jonka puukaupunkialue rakennettiin pääasiassa Hallan sahan työväestölle.

Nykytila

Höyrysahojen kuten muidenkin rakennusten kohtaloksi tuli purkaminen, mutta vanha höyrylaitos on vielä pystyssä, tosin pahasti rapistuneena. Sen vanha vesitorni kohoaa vielä korkeuksiin. Vesitornin huipulle ei ole enää mahdollista päästä, sillä portaat ovat poistettu. Korkea torni on mahdollisesti toiminut myös palotornina.

Vuonna 2003 Kotkan kaupunki antoi UPM-Kymmene Oyj:lle luvan purkaa suurimman osan saaren rakennuksista. Jäljellä ovat vielä 1800-luvun asuinrakennus, höyryvoimalaitos sekä ruokala (Vuonna 1907 rakennettu ruokala toimi alunperin puusepanverstaana). Purettuja rakennuksia ovat itse saha, paloasema, korjauspaja, kauppa- ja postirakennus (rak. 1927) sekä rannassa sijainnut sauna (rak. 1928).

Selluloosatehtaaseen kuuluneet rakennukset purettiin vuonna 1998 ja maa tasattiin. Nyt maa on tehtaan kohdalta punaisen tiilimurskan sävyttämänä.

Kasvihistoriaa

Hallan saari on tunnettu kasviharrastajien keskuudessa. Saarelta löytyy monia Suomessa harvinaisia tulokaslajeja, jotka ovat peräisin satamatoiminnasta sekä teollistumisen tuomista raaka-aineista. Osa kasveista on saapunut laivojen painolastin mukana. Painolastien tarkoituksena on vakauttaa kevyessä lastissa kulkevaa alusta ja saada aikaan kulun kannalta edullinen syväys. Osansa on myös saarella purettujen huviloiden puutarhoilla, joiden vanhoja perennoita ja pensaita on vielä nähtävillä. Kaukaisimmat lajit ovat saapuneet Etelä-Aasiasta.

Rautatie

Hallan sahalle johti rautatieverkosto sen toiminnan alusta asti. Se oli alkuun kapearaiteinen, mutta leveäraiteinen rautatieverkosto osoittautui tarpeelliseksi Neuvostoliittoon lisääntyneiden kuljetusten vuoksi. Rautatien suunnittelu aloitettiin 1920-luvulla, mutta toteutusta saatiin odotella aina vuoteen 1951. Tämän jälkeen kaikki puutavaran toimitukset Neuvostoliittoon tehtiinkin rautateitse.

Junat kulkivat kapean Karhulan rautatiesillan kautta. Rautatieliikenne oli vilkasta ja vaati siltavahdin. Siltavahti laski junan tullessa puomit molempiin päihin. Työ oli melkoista veivaamista, sillä puomit toimivat vaijerivedolla ja niiden veivi oli vahtikopissa. Siltavahdin työkuvaan liittyi myös liikenteen valo-ohjauksen hallinnointi. 1960-luvulla Hallaan tuli tukkeja arkisin kaksi junaa, jossa kummassakin oli 80 vaunua.

Rataliikenne loppui vuonna 1983 ja jo seuravana vuonna Hallan tien yli vievä rautatiesilta nostettiin pois, jotta tukkirekat mahtuisivat kulkemaan siitä.

Saari armeijan hallussa

Hallan historia ulottuu ainakin 1700-luvulle. Ruotsinsalmen merilinnoituksen työt alkoivat vuonna 1791, jolloin saaren viiden asuintalon asukkaat häädettiin pois. Merilinnoitus oli osa Venäjän rakantamaa puolustuskehää, jonka tarkoitus oli suojella Pietaria.

Hallan saaren keskiosan itään työntyvälle niemekkeelle rakennettiin nelikulmainen redutti eli pieni linnake. Redutti toimi laivaliikentyeeen valvontapisteenä, jolla valvottiin idästä tulevaa laivaliikennettä. Saaren koillisosaan muodostui kuusitykkinen patteri. Patterin ja redutin väliin jäävälle alueelle rakennettiin kasarmi jonka länsipuolta kulki tie, joka haarautui länsirannassa sijaitsevalle laiturille.

1830-luvun lopulla linnoitukset luovutettiin suomalaisten viranomaisten hallintaan, jolloin tyhjentyneet rakennukset jäivät rappeutumaan sahan perustamiseen asti. Nykyään saaren aiemmista linnoitusvarustuksista ja jäljellä enää epämääräisiä kivilatomuksia ja maavalleja, sillä teollisuustoiminta on tuhonnut suurimman osan saaren aiemmista linnoitusvarustuksista.

Salonkivene Mercurius

Hallan sahalla valmistettiin itse yrityksen käyttämiä tukkiproomuja. Työ oli kausiluontoista ja työt keskittyivät kesäaikaan. Kauden jälkeen kausityöntekijät saivat potkut. Vuonna 1927 laivanrakentajia odotti yllätys sillä joku tehtaalta oli tilannut erehdyksissä tuplamäärän mahonkia ja puutavara piti käyttää johonkin. Kesän loppuessa työt eivät loppuneetkaan. Sen sijaan he saivat veistettäväkseen kaksi salonkivenettä.

Veneet saivat nimekseen Apollo ja Mercurius. Molempien historia on jäänyt hieman peittoon, mutta parhaiten tiedetään sahan johtajan käyttöön jääneestä Mercuriuksesta. Mercuriuksen omistajat vaihtuivat vuosikymmenien aikana jonka aikana se sijaitsi mm. Päijänteen vesistöissä. Kouvolalainen Jaakko Sairo löysi historiallisen veneen lopulta Säynätsalosta, jonne se oli jätetty hylättynä kuivalle maalle. Mercuriuksen nimi oli ajansaatossa vaihtunut useampaan kertaan ja nyt se tunnettiin Donnana.

Vene oli huonon ylläpidon vuoksi heikossa kunnossa. Se vaatisi tuhansien tuntien työn, mutta Jaakko oli valmis siihen. Lopulta yhdeksän vuoden jälkeen Mercurius on jälleen vesikelpoinen ja tulee vierailemaan Kotkan, Haminen sekä Saimaan vesillä.

Apollon historiasta ei ole juurikaan jäänyt jäljelle. Sen jäljet katosivat 60-luvulle.

Tulevaisuus

Saaren omistaa UPM, jolla on suunnitelmia Hallan saarelle. Se suunnittelee Hallan sataman rakentamista sekä rautatieyhteyden avaamisen uudelleen saarelle. Nykyään saari toimii pääasiassa puutavaran varastoalueena, satamana ja joutomaana. TuuliSaimaa Oy on suunnitellut saarelle neljän tuulivoimalan rakentamista.

Hallan saari on kaavoitettu teollisuusalueeksi. Maaperä on vuosisatojen aikana saastunut ja sen ottaminen asuinkäyttöön vaatisi kohtuuttomasti maanvaihdoksia. Maaperässä on runsaasti mm. KY-5 aineiden jäänteitä, CCA -haitta-aineita ja öljyhiilivetyjä. Alueella vuonna 1890 rakennettu tärpättitehtaalla oli oma osuutensa maaperän pilaantumiseen. Tärpättitehdas paloi jo vuonna 1901, mutta se oli lyhyen historiansa aikana ehtinyt tehdä maaperälle paljon tuhoa.

Upotettu ruumis

Heinäkuisenä päivänä 1992 Hallan satama-altaasta löytyi ruumis, johon oli asennettu painot. Piikkihaalareihin puettu uhri oli saanut ns. betonisaappaat, mutta voimakkaan kaasuuntumisen vuoksi ruumis oli noussut pintaan. Myöhemmin satama-altaasta löytyi useita autoja, joista yksi näytti liittyvän kyseiseen rikokseen.

Uhri oli nähty viimeisen kerran elossa kolme kuukautta aiemmin Helsingissä. Kuolinsyyksi määriteltiin ampuminen ja osumia oli useita ylävartaloon. Uhri oli alamaailman piireissä liikkuva atleettinen lähes 190 sentin pituinen roteva ja tatuoitu mies, jolla oli vankilataustaa useista tuomioista. Surman epäiltiin liittyvän huumekauppaan ja rikollisjengien välienselvittelyihin. Teko jäi poliisilta selvittämättä kunnes 16 vuotta myöhemmin se sai tunnustuksen vankilassa istuvalta ja uskoontulleelta rikollisjärjestön pomolta.

Tuhopoltto

Syyskuun puolessa välissä 2012 poliisi sai ilmoituksen Hallan saha-alueella riehuvasta tulipalosta. Toimistorakennuksen tuhonnutta paloa pidettiin tuhopolttona, koska mitään luonnollista syttymissyytä ei tutkimuspaikalta löytynyt.

Facebook

Katso lisää kohteita

esimerkkejä näkemistämme kohteista

Urbanex Ninja - Urban Exploring

Mustanaamio kuiskaa:

Ota vain valokuvia, jätä vain jalanjälkiä

Pin It on Pinterest

Share This