Autiotalon 20 vuoden mysteeri

Palataanpa hetkeksi lapsuuteen.

20 vuotta sitten olimme maitohampaisia viikareita, joilla oli lupa liikkua suhteellisen vapaasti. Meihin luotettiin, emmekä koskaan tuottaneet pettymystä vanhemmillemme, vaikka aivan kaikkea ei tietenkään kerrottu. Teimme pitkiäkin retkiä kaveriporukalla, jotka suuntautuivat usein sattumalta löydettyihin jännittäviin paikkoihin, kuten autiotaloihin.

Seuraa meitä:
Facebook | Instagram | Youtube

Rikospaikalle palaaminen 20 vuoden jälkeen

Yksi ensimmäisistä ja ikimuistettavimmista autiotalomysteereistä ratkesi tänään, kun palasimme 20 vuoden jälkeen tapahtumapaikalle Espooseen osoitteeseen Ruukinrannantie 12. Aikoinaan löytämämme autiotalo oli purettu kaupungin toimesta jo 15 vuotta sitten, mutta tänään alueen muut asukkaat auttoivat meitä ratkaisemaan aikuisiälläkin vaivanneen mysteerin: kuka oli talossa asunut rouva X ja mikä oli hänen asemansa työelämässä.

Muistamme että mökki itsessään oli hyvin vaatimaton. Keltainen ulkolaudoitus piilotti sisäänsä pienen hirsituvan, jota mellastaja olivat tuhonneet. Muistikuvia on jalkojen alla periksi antavista lattialankuista sekä ikkunaruuduttomista ikkunankarmeista. Se ei kuitenkaan ollut pikkiriiviöille tärkeintä. Tärkeintä oli seikkailun ja jännityksen tunne. Aivan samat tuntemukset, jotka jokaiselta autiotaloon astuvalta löytyvät aikuisiälläkin.

Asunto oli pieni ja sisälsi porstuan ja tuvan. Tuvasta muistamme löytäneemme epämääräisiä kosteita kirjoja, mutta ne eivät meitä kiinnostaneet. Autiotalokaan ei saanut pieniä seikkailijoita asettumaan pitkäksi aikaa aloilleen, joten nopeasti olimme ulkona tutkimassa ullakolle vieviä portaita. Ne olivat huterat ja tuskin olisivat kestäneet aikuisen painoa. Me sujahdimme ketterästi portaat ylös ilman että painomme olisi mitenkään rasittanut mätänemisvaiheen loppupäässä olevia puita. Voi historiaa, tänään vastaavissa portaissa olisimme kömpelöäkin kömpelömpiä yrittäessämme tarrata kiinni kaikkeen mikä vain voisi estää meitä putoamasta.

Katso video

Singerin ompelukone ja kultanarulla nidottu kansio

Ullakolla oli ainoastaan kaksi asiaa, jotka jäivät pienen lapsen mieleen: ensimmäinen oli vanha Singerin musta ompelukone valurautajalustalla ja toinen kullanvärisellä narulla sidottu kansio, jonka sisälle nidotut paperit näyttivät saapuneen asunnon omistajalle kaukaa. Otimme kansion mukaamme näyttääksemme löytömme vanhemmillemme. Nämä löydöt ovat meillä vieläkin tallessa ja ovat kulkeneet mukana useat muutot ja elämänvaiheet. Vanhempamme kertoivat, että tuomissamme papereissa oli telegram-onnittelutervehdyksiä suurilta valtionpäämiehiltä. Mukana olivat mm. Yhdysvaltojen presidentti Gerald Ford, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Leonid Breschnew, Ruotsin kunigas Carl-Gustaf ja Suomen presidentti Urho Kekkonen.

Mukana oli myös Pariisin Champs Elyseeltä saapunut telegram-viesti, jossa Ranskan presidentti Valéry Giscard d’Estaing pahoittelee sanakirjasuomella (= hoono soomi = nyk. Google-kääntäjä) syntymäpäivän unohtamista.

”Mukana olivat mm. Yhdysvaltojen presidentti Gerald Ford, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Leonid Breschnew, Ruotsin kunigas Carl-Gustaf ja Suomen presidentti Urho Kekkonen”

Mikä on telegram-viesti?

Ulkomaankieliselle sanalle on suomen kieleen muodostunut monta vastinetta ja niiden lukumäärä osoittaa telegram-viestien tärkeyden ennen fakseja ja sähköpostia. Suomessa ne tunnetaan nimillä sähke tai sähkösanoma. Vanha kansa ymmärsi nimiä telegrafi ja telegrammi. Sähke on kirjallinen viesti, joka lähetetään pitkien matkojen päähän sähköttämällä, ilman fyysistä perille kuljettamista. Alun perin sähkeet kulkivat lennätinlinjoja pitkin, mutta myöhemmin niitä välitettiin langattomasti käyttämällä radioaaltoja. Sähkeiden tarve loppui tehokkaampien viestintämuotojen kehittyessä. Faksi oli tässä muutoksessa avainasemassa. Faksi vaihtui vuosien aikana sähköpostiin ja nykyinen trendi näyttää sosiaalisen median korvaavan tulevina vuosina sähköpostin.

Kuka sähkeitä saanut henkilö oli?

Kaikki nämä vuodet olemme pohtineet ja kehitelleet mielikuvituksellisen hahmon, joka toimii valtion tai suuren yrityksen johdossa. Kuka tahansa hän ei voisi olla, sillä eihän kuka tahansa saa onnittelusähkeitä suurilta valtionpäämiehiltä. Jostain syystä internet ei tunne onnittelusähkeitä saanutta henkilöä ja tuo asia lisäsi meissä asian mystisyyttä.

Tänään tuo mysteeri ratkesi kun palasimme kohteelle. Tontti oli tyhjä ja irtokivistä pinottu kiviaita oli ainoa, joka antoi vinkkejä paikalla olleesta rakennuksesta. Samaan aikaan tontin ohi käveli iäkäs pariskunta. Pyysimme lupaa häiritä hetken ja kerroimme muistavamme paikalla olleen talon. Kysyimme oliko pariskunta asunut pitkään alueelle. Onneksemme pariskunta on asunut alueella jo 40 vuotta ja muisti hyvin talon entiset asukkaat.

Talossa asui pariskunta, jolla oli kaksi poikaa. He eivät enää asuneet vanhempiensa luona. Tapaamamme pariskunta kertoi naisen työskennelleen Helsingin pörssissä ja pidättelin ehdotuksia virkojen titteleiksi: pääjohtaja, toimitusjohtaja, varatoimitusjohtaja?

Tunsimme hieman pettyneemme, sillä yksikään omista ehdotuksistamme ei osunut oikeaan.

Oli pariskunnan vuoro kertoa totuus.

Sähkeet saanut nainen työskenteli Helsingin pörssin naulakolla. Hän vastaanotti johtajien takit naulakkoon ja kenties vaihtoi muutaman sanan heidän kanssaan. Hetken myönnän hymähtäneeni, mutta sen jälkeen ymmärsin kuinka herrasmiehiä valtionpäämiehet ovat aikoinaan olleet (tai heidän assistenttinsa). Toki nainen on varmasti ollut ammattinsa osaava, sosiaalinen ja hurmaava, mutta nykypäivänä olisi ennenkuulumatonta, jos esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentti lähettäisi syntymäpäiväonnittelut jokaiselle takkiinsa koskeneelle ihmiselle.

Miksi onnittelusähkeet?

Vuonna 1975 kaikki onnitteluiden lähettäjät olivat poliittisen uransa huipulla ja osallistuivat Helsingissä järjestettävään Etykin huippukokoukseen. Kyseessä oli yksi kaikkien aikojen suurimpia tapahtumia Suomessa. Huomiota herättivät turvatoimet, jollaisia ei oltu nähty aiemmin.

Rouva X todennäköisesti työskenteli Finlandia-talossa, jossa kokous järjestettiin tai mukana kokousjärjestelyjen organisaatiossa. Kokous järjestettiin heinä-elokuun vaihteessa, joten Rouva X:n syntymäpäivä 17.8. oli helppo muistaa. Pidämme todennäköisenä, että onnittelut olivat valtionpäämiesten kiitos hyvin järjestetystä kokoustapahtumasta.

Talon autioituminen

1990-luvulla talo oli päässyt huonoon kuntoon ja mahdollisesti isäntä oli siirtynyt hoitokotiin tai tuonpuoleiseen. Talon kunnostus jäi, koska iän myötä fyysinen työ oli yhä rankempaa. Kahdesta pojastakaan ei ollut apua, sillä toinen asui kaukana ja toinen oli rentun maineessa. Lopulta Rouva X menehtyi ja taloon muutti renttuna pidetty poika.

Talon alamäki alkoi.

Talo muuttui majataloksi, jossa epämääräinen joukko vietti aikaansa. Postinjakajana aiemmin toiminut poika osasi nauttia alkoholista, huumeista ja rentun elämäntavasta, joihin ei kuulunut naapureiden kunnioitus. Usein paikalle jouduttiin kutsumaan paloauto riehaantuneiden grillausiltojen päätteeksi. Eräänä iltana palokunta ei ennättänyt saapumaan riittävän ajoissa ja talo paloi asuinkelvottomaan kuntoon. Lopulta naapurit saivat kaupungin purkamaan talon. Rauha palasi jälleen alueelle.

Nöyrä anteeksipyyntö

Teimme rikoksen maitohampaat suussa. Tekomme on  nyt kahdessakymmenessä vuodessa vanhentunut. Pyydämme anteeksi.

Ikäväksemme toteamme myös sen, että onnitteluviestit ovat arvottomia. Niissä ei ole sähkeiden tapaan allekirjoituksia tai edes mahdollisen arvon pilaavia automaattiallekirjoituksia. Tunnearvo niissä on mittaamaton eivätkä ne siksi ole myynnissä.

Kommentoi

Korjaa, kehu tai kivitä

Katso lisää kohteita

esimerkkejä näkemistämme kohteista

Pin It on Pinterest